Haluatko tulla seuraamaan, kun etsimme terroristeja arabikylistä?" kenraali Sarhad kysyy.

Totta kai haluan. Kirkukin poliisilaitos tekee Sarhadin johdolla pari ratsiaa viikossa.

Odotan yöllä lähtöä poliisiasemalla. Edellisenä päivänä on ollut hiekkamyrsky, ja huoneet ovat harmaan hiekkapölyn peitossa.

"Pelkäätkö sinä hiiriä?" eräs poliisi kysyy minulta. Monet kurdinaiset kuulemma pelkäävät. Minä en, mutta pohdin onko niitä ränsistyneessä rakennuksessa.

Poliisit tarkastavat aseitaan ja eräs mies tutkii pölyistä työkalupakkia. Hän selittää tulkin välityksellä, että siinä on atsc-laite. Se tunnistaa, onko lähistöllä pommeja tai dynamiittia. Hän kertoo menevänsä ensimmäisenä sisään ratsian kohteena olevaan taloon. Muut tulevat perässä, kun hän antaa luvan.

Saddamin perintöä raivataan Irakissa. Lähes kaksi sataa kurdien kansanmurhan uhria haudattiin kansanmurhan vuosipäivänä kotiseudulleen.

Katujen varsilla on tuhansia ihmisiä mustien lippujen kanssa parinsadan auton saattueen saapuessa pieneen Kalarin kurdikaupunkiin huhtikuun 14.päivänä. Kyseessä on hautajaissaattue, 187 kansanmurhan Anfalin uhrin viimeinen matka. Se kulki parin päivän aikana koko Irakin Kurdistanin läpi.

Saddam Husseinin perintöä selvitetään nyt Irakissa monella sektorilla. Sen karmein osa on kurdien ja shiia-arabien kansanmurha.

Irakin viranomaiset löysivät kurdien ruumiit Najafista, Keski-Irakista, kun he etsivät joukkohautoja, joissa uskottiin olevan murhattuja shiia-arabeja. Yksi uhreista on vauva, joka kuoli ennen syntymäänsä äitinsä kanssa.

Turkissa pidätysaalto seuraa toista. Viime viikon kahdessa maanlaajuisessa ratsiassa pidätettiin lähes sata henkilöä. Pidätetyt ovat kurdeja, suuri osa kurdipuolue DTP:n edustajia kuten puolueen varapuheenjohtaja. Heitä syytetään yhteyksistä kiellettyyn Kurdistanin työväenpuolueeseen PKK:hon, joka katsotaan terrorijärjestöksi.

Kurdipuolue on muutenkin vaikeuksissa. Sitä vastaan on perustuslakioikeudessa käynnissä lakkauttamisprosessi. Pidätykset ovat kurdien mukaan puhtaasti poliittisia.

"Pöhöttyneitä, osin tummuneita ja haisevia ruumiita on kaikkialla: teillä, kaduilla, asunnoissa. Naisten, miesten ja sotilaitten ruumiita yhdessä ja erikseen.

Ruumiissa ei näy ulkoisen väkivallan merkkejä. Ihmiset ovat mitä todennäköisimmin menehtyneet kemiallisten pommien levittämiin myrkkykaasuihin, ja eräistä merkeistä päätellen suurin osa on kuollut hyvin äkisti kesken jokapäiväisten askareiden.

Vehmaassa laaksossa, lumipeitteisten vuorien keskellä lepäävä Halabja on kuolleiden kaupunki."

Maaliskuun 16. päivä on yksi kurdihistorian synkimmistä päivistä. Tänä päivänä kurdit muistavat päivän, jolloin Irakin sotakoneet pommittivat Halabjan [ku: Helebçe] kurdikaupungin kemiallisilla aseilla. 16.- 17. maaliskuuta 1988 tapahtuneiden kaasuiskujen seurauksena kuoli välittömästi yli 5000 ja haavoittui yli 7000 ihmistä, joista suurin osa oli siviilejä. Kemiallisten aseiden jälki näkyy edelleenkin kaupungissa erilaisina periytyvinä sairauksina ja vammoina.

Halabjan tapaus on laajin tähän mennessä siviileihin kohdistunut kemiallinen isku. Tästä huolimatta maailma pysyi vaiti tästä pitkään. Saddam Hussainin hirmuhallinto sai aseitaan länsimailta, eikä puolustuskyvyttömien siviilien henki ole aiemminkaan merkinnyt mitään taloudellisten etujen vaa'assa.