Irakissa seurataan huolestuneena John McCainin kannatuslukujen nousua Yhdysvaltojen vaaligallupeissa. Barak Obaman toivotaan voittavan vaalit, koska hän on yleispoliitikko. McCain on Vietnamissa taistellut sotilas, joka ylpeilee sillä. Tämä on kummallista – Yhdysvallathan hävisi sodan siellä(kin).

Yhdysvallat on epäonnistunut Irakin sodassa, koska presidentti George W. Bush lähetti joukkonsa valtaamaan mielikuviensa mukaista maata, ei todellista Irakia. Yhdysvaltojen luomassa mielikuvitus-Irakissa asuu yksi kansa, irakilaiset, jonka riemuitsevaa vastaanottoa amerikkalaiset joukot odottivat. Mutta vain pohjoisen kurdit ovat heidän liittolaisiaan, ja heistäkin vain poliittiset johtajat. Kansa suhtautuu Yhdysvaltoihin epäluuloisesti sen petettyä kurdit useita kertoja viime vuosisadalla.

Irakilaisten kannalta presidentinvaaleissa keskeistä on se, pitääkö Yhdysvallat edelleen kiinni fraasista yhdestä Irakin kansasta, vai suostuuko seuraava presidentti myöntämään, että maassa on kolme kansaa: shiia- ja sunniarabit ja kurdit. Ne pakotettiin samaan valtioon ensimmäisen maailmansodan aikana Englannin silloisen ulkoministerin Winston Churchillin johdolla. Myöhemmin hän piti tätä elämänsä suurimpana virheenä.

Sunni-Saddamin hirmuhallinto, jota voi verrata ainoastaan natsi-Saksaan ja Hitleriin, on syventänyt Irakin kansojen keskinäistä luottamuspulaa. Ne mahtuvat enää samaan valtioon ainoastaan, mikäli se on liittovaltio. Jos siitä ei aleta pian neuvotella, erimielisyyksien kärjistyminen jatkuu eivätkä ne mahdu edes liittovaltioon, vaan alueelle syntyy kolme uutta valtiota: Kurdistan, Sunnistan ja Shiiastan.

Irakilaiset ovat turhautuneita länsimaisten tiedotusvälineiden välittämään yksipuoliseen ja pirstaleiseen kuvaan sodasta. Tänne tulevat ulkomaalaiset toimittajat liikkuvat Yhdysvaltojen armeijan tiedotusyksikön valvonnassa, ja sen näkemykset välittyvät uutisista.

Ainoa sota, johon Irakin sotaa voi lähihistoriassa verrata, on Vietnamin sota. Irak on jo ohittanut sen ainakin yhdessä suhteessa: täällä on kuollut enemmän toimittajia viidessä vuodessa kuin Vietnamissa koko sodan aikana. Osittain tämä voi johtua siitä, että Irakissa käy enemmän toimittajia kuin Vietnamissa. Mutta syynä voi olla myös se, että jotkut heistä penkovat asioita amerikkalaisten kannalta katsottuna epämiellyttävän perusteellisesti.

Italialainen vasemmistolehden toimittaja Giuliana Sgrena haavoittui vakavasti vuonna 2005 amerikkalaisten tulituksessa. Kirjoittamassaan kirjassa Sgrena pitää tätä itseensä kohdistuneena  murhayrityksenä.

Irakilaisten toimittajien mukaan Sgrena ei ole ainutlaatuinen tapaus. Amerikkalaisten harhaluodit ja -pommit näyttävät osuvan useammin Al Jazeeran väkeen ja muihin sodasta kriittisesti kirjoittaviin toimittajiin kuin Yhdysvaltojen armeijan näkemyksen mukaisen kuvan sodasta välittäviin henkilöihin.

Lisää aiheesta:

• Irakin rauhoittuminen herättää jännitystä ja kiistelyä USA:ssa
• ”USA:lta puuttuu strategia Irakissa”

Muualla verkossa:

• Wikipedia: Irak War | Vietnam War | United States presidential election, 2008
• Wikipedia: George W. Bush | Winston Churchill | John McCain | Barak Obama | Giuliana Sgrena

Kristiina Koivusen kolumni:

• Profiili: Kristiina Koivunen
• Kristiina Koivunen raportoi Kurdistanin pääkaupungista
• Sulaymanian elokuvajuhlien avajaisiin kulttuuriministerin kyydissä
• Newroz-television haastattelu
• Mullah Mustafa Barzanin hauta
• Ramadan Kurdistanissa
• Kristiina Koivusen maahantulokielto Turkkiin edelleen voimassa
• Tilanne Turkissa ja Irakissa kehittyy vaarallisella tavalla