En asu enää tuttavien luona, vaan omassa väliaikaisessa asunnossa. Vaikka se on kalustettu, olen hankkinut astioita ja muita käyttöesineitä ja opetellut Kurdistanin ja Irakin arkea. Asunnossani on keskuslämmitys ja sähkökin suurimman osan vuorokaudesta, joten en aloita elämääni täällä vaikeimman kaavan mukaan.

Basaarissa shoppailu on muuttunut arkipäiväiseksi. Enää en ihastele eksoottisia kankaita ja muita tavaroita, vaan yritän löytää tarvitsemiani käyttöesineitä. Täällä Hewlêrissa on uusia ostoskeskuksia, mutta basaareissa on paljon halvempaa.

Kun on tottunut elämään täällä, huomaa kuinka erilaista arki on Kurdistanissa ja Suomessa. Arki on täällä monissa asioissa selkeämpää ja yksinkertaisempaa. Otetaan esimerkiksi ruokakaupat. Suomalaisissa supermarketeissa on kymmenittäin erilaisia leipiä, jotka on tehty tehtaissa eri puolilla Suomea ja jotkut jopa ulkomailla. Täällä on joka puolella korttelileipomoita, joissa myydään yhtä lajia leipää, litteää naan-leipää tai kebabin ja falafelin kanssa syötäviä sambur-sämpylöitä. Usein leipä on kuumaa, kun se haetaan parin minuutin kävelymatkan päässä kotoa sijaitsevasta leipomosta. Tämä systeemi on kätevä. Jos täällä myytäisiin muovipusseihin pakattuja leipiä, jotka ovat matkustaneet ympäri Irakia, kukaan ei ostaisi niitä.

Suomalainen elintarvikkeiden ylipakkaaminen kummastuttaa. Täällä ollaan toisessa äärimmäisyydessä: kauppojen edessä on avoimia säkkejä, joissa on riisiä, papuja, pähkinöitä, rusinoita jne. Joskus niillä aterioi lintulaumoja. Pesen kaiken irtotavarana ostamani ruuan, pähkinät ostan kuorimattomina.

Mielenkiintoinen asia on myös se, miten vähän täällä on tietokoneita. Niissäkin virastoissa, joissa niitä on, paperit kirjoitetaan yleensä käsin. Vain tärkeimmät paperit kirjoitetaan tietokoneella ja tulostetaan. Tämä systeemi toimii ihan hyvin. Kun sain paikallisen henkilötodistuksen, niin poliisi kirjoitti sen käsin.

Toisaalta on myös asioita, joita kaipaan Suomesta. Esimerkiksi posti, pankit, kirjastot ja luottokortit helpottaisivat elämää. Kaikki maksut hoidetaan käteisellä, ja minäkin olen tottunut siihen, että kaikki rahat kulkevat aina mukana. Pankkien sijasta täällä on katujen varsilla rahanvaihtopisteitä, joissa valuutta on tarjolla pienellä jakkaralla. Iranilaisissa seteleissä näyttää olevan Ajatollah Khomeinin kuva.

Kurdit ja muut irakilaiset kärsivät edelleen kansainvälisestä kauppasaarrosta, joka tuhosi Irakin elintarvikeomavaraisuuden. Arkipäivän elämän näkökulmasta katsottuna monien asioiden yksinkertaisuus täällä on kuitenkin miellyttävää. Elämä on selkeää, kun monet sellaiset asiat on karsittu pois, joita emme itse asiassa tarvitsekaan. Yksi laji leipää riittää, jos se on hyvää.

Kuva: Aamiainen. Kristiina Koivunen

Lisää aiheesta:

• Profiili: Kristiina Koivunen
• Kristiina Koivusen kolumni

Muualla verkossa:

• Wikipedia: Hewlêr (Erbil)