Opiskelija-asuntola on kurditytöille välivaihe isän kodin & aviomiehen kodin välillä.

Aamulla opiskelija-asuntolan rautaportista suuntaa yliopistolle toinen toistaan upeampia muslimileidejä, hiukset peitettynä suurella huivilla, maahan asti ulottuvissa hameissa ja pitkähihaisissa puseroissa. Tiukasti vartalon mukaisissa vaatteissa. Jalassa teräväkärkiset, korkeakorkoiset avokkaat.

Kun tytöt palaavat iltapäivällä, jotkut ottavat korkokengät jaloista portilla. Kun he pesevät meikit pois ja vaihtavat ylleen kotiasun, kuluneet verkkarit tai väljän kotimekon, heitä ei tunnista.

”Millaista siellä on? Tyttöjen asuntola on meille haram, kielletty alue”, jotkut Salahaddinin yliopiston miesopettajat kyselevät kuullessaan, että minut on majoitettu tyttöjen opiskelija-asuntolaan.

Puolen vuoden ajan elän nykyajan haaremissa tuhannen kahdensadan nuoren kurdinaisen kanssa. Ainoat alueella olevat miehet ovat portilla ympäri vuorokauden päivystävät sotilaat ja ravintolan ja parin kaupan henkilökunta sekä opiskelija-asuntolan puutarhurit.

”Miksi pukeutuisimme täällä asuntolassa hyvin? Täällähän ei ole poikia”, selittää Berfin.

Koko artikkeli: fifi.voima.fi

Lisää aiheesta:

• Profiili: Kristiina Koivunen
• Kristiina Koivusen kolumni
• Linkkejä Kurdistanin yliopistoihin