Eräs opiskelijani sai vauvan keväällä. Näin tämän nuoren kurdinaisen oppitunnilla kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen levänneenä ja pirteänä. Hän esitteli ylpeänä poikansa kuvaa. Kehuin, kuinka tarmokas hän on, kun jatkaa heti opintojaan eikä pidä välivuotta.
"En voi jäädä kotiin, nyt on tenttikausi", nainen vastasi. Hänen äitinsä hoitaa vauvaa.
"Onneksi hän on vielä nuori, joten hän jaksaa", hyvin nukkuneen näköinen opiskelijaäiti totesi.

Monet opiskelijatytöt Irakin Kurdistanissa ovat kihloissa. Useimmat heistä menevät naimisiin vasta kun ovat suorittaneet opintonsa loppuun, mutta jotkut viettävät häitään jo opiskeluaikana.
Vaikka tytöt opiskelisivat muualla kuin kotikaupungissa, he haluavat mennä naimisiin kotiseudulla asuvan miehen kanssa.
"He haluavat asua lähellä äitiään. Kun he saavat vauvan, he vievät sen äitinsä hoitoon", minulle kerrotaan. Jos äiti asuu kaukana, ainakin anopin on asuttava samalla paikkakunnalla.
Arvelin tämän tarkoittavan sitä, että isoäiti hoitaa lasta äidin ollessa yliopistolla. Ihan näin se ei mene. Opiskelu yhdistettynä kodinhoitoon ja omasta ulkonäöstä huolehtimiseen vie niin paljon aikaa, että vauvat ovat isoäitien luona ympärivuorokautisessa hoidossa.

Koko artikkeli: ESS.fi (5.6.2010)

Lisää aiheesta:

• Kristiina Koivusen kolumni
• Kuka on Kristiin Koivunen?