Kun kurdityttö vetäytyy asuntolan parvekkeelle puhumaan kännykkään, kaikki tietävät, mistä on kyse: hänellä on poikaystävä. Kännykät ovat tuoneet nuorten elämään enemmän vapautta kuin mikään muu asia.

Kurdinuoret ovat passiivisia Irakissa. Olen nähnyt tämän opettaessani yliopistossa ja asuessani opiskelija-asuntolassa kolmessa kaupungissa. Mutta kun on kyse kännykästä, kömpelöimmästäkin tytöstä löytyy pieni insinööri. Kännykät ovat monitoimikoneita, soittamisen ja tekstiviestien lisäksi niissä on nauhuri, sanakirja ja kamera, ehkä myös videokamera. Kuvien ja musiikin lähettäminen käy hetkessä, kun kännykkään ladataan Bluetooth.

"Tähän tulee helposti viruksia, kytke se pois päältä heti kun olen lähettänyt sinulle iranilaisen rock-musiikin", neuvoo maalaiskylästä kotoisin oleva tyttö.

Irakissa kaikki kännykkäliittymät ovat prepaid-liittymiä. Puheaikaa voi ostaa jokaisesta kaupasta ja kioskista. Sitä voi lähettää myös omasta kännykästä kaverille vaikkapa yhden dollarin arvosta.

Uudella sähköisellä medialla - internetillä ja Facebookilla - on ollut valtava merkitys kevään Lähi-idän demokratialiikehdinnässä.
Myös kännykät mahdollistavat nopean tiedonvälityksen esimerkiksi mielenosoituksia järjestettäessä. Siksi ne ovat myös vallanpitäjien tähtäimessä. Nokia sai ikävää julkisuutta kaksi vuotta sitten myytyään Iranin hallitukselle laitteiston, joka mahdollistaa puhelinkeskustelujen seurannan ja kännyköiden sijainnin paikallistamisen. Tämän vakoilulaitteiston avulla hallitus pystyi murskaamaan mielenosoitukset kesän 2009 presidentinvaalien jälkeen. Iranin opposition vastaus oli Nokia-boikotti. Hanna Nikkanen kertoo aiheesta kirjassaan "Viaton imperiumi".
Iranilaiset nuoret ovat tekniikka-experttejä. Iranin hallituksen Amerikan -vastaisuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei maassa kunnioiteta amerikkalaisten firmojen lisenssejä. Kun ne tekevät uuden tietokone-ohjelmiston, sitä tuodaan yksi kappale Iraniin kopioitavaksi. Pian sen voi ostaa cd-levyn hinnalla joka puolella maata.

Syyrian tilanne on vakava. Demokratialiikkeen toiminta, kuolleiden ja pidätettyjen määrä ovat uutispimennossa. Kun hallitus aloittaa operaation jossain puolella maata, alueelta katkaistaan sähkö, vesi ja kännykkäverkot viikoksi eikä kukaan tiedä mitä siellä tapahtuu.
Irakissa kurdinuoret käyttävät kännykkää edelleen pääasiassa deittailuun, mutta hekin ovat heränneet politiikkaan. Olen huomannut heidän lisääntyneen kiinnostuksensa Facebookiin, kun olen saanut viestejä monilta entisiltä opiskelijoitani.
Kristiina Koivunen

Kirjoittaja on asunut kaksi vuotta Irakin Kurdistanissa. Hän työskentelee tutkijana Sulaymanian yliopiston sosiologian laitoksella.

Artikkeli on julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 11.6.2011.

Lisää aiheesta:

• Iranin vihreä verkko (5.6.2010)
• Nokia Siemens myöntää Iran-mokan (5.6.2010)
• Koulu kodin & hellan välissä (1.8.2009)
• Kristiina koivusen kolumni