Kurdinainen Masuma ei osaa lukea eikä kirjoittaa, mutta hän työskentelee sairaalan synnytysosastolla ja hoitaa yksin kotisynnytyksiä.

Kalarin synnytyslaitoksella syntyy joka päivä noin kaksikymmentä vauvaa. Kalar on keskisuuri irakilainen kaupunki, jonka asukkaat ovat pääasiassa kurdeja. Synnyttäjistä huolehtivat viiden lääkärin ja nykyaikaisen koulutuksen saaneiden sairaanhoitajien lisäksi myös perinteiset kyläkätilöt.  Eräs heistä on 59-vuotias Masuma Mustafa Abdullah.

”Teemme kaikki samaa työtä eli autamme synnyttäjiä”, Masuma kertoo, ja jatkaa:

 ”Rakastan tätä työtä, mutta opettelin sen tienatakseni rahaa.”

Isät odottavat sairaalan pihalla

Kurdinaisilla on aina synnytyksessä mukana naispuolinen sukulainen. Isiä synnytyssaliin ei päästetä, he odottavat sairaalan pihalla.

 ”Jos synnytys sujuu normaalisti, ja vauva on terve, äiti ja vauva lähtevät kotiin vauvan ollessa kahden tunnin ikäinen”, Masuma kertoo.

Aiemmin Irakin kurdilapset syntyivät kotona.

 ”Nykyään kaikki ensisynnyttäjät synnyttävät sairaalassa. Jos kyseessä on kolmas tai useampi lapsi, ja aikaisemmat synnytykset ovat sujuneet normaalisti, äiti voi halutessaan synnyttää kotona”, Masuma kertoo. Kun nainen saa seitsemännen tai useamman lapsen, hän synnyttää sairaalassa.
Useimmat perheet hankkivat nykyään kaksi tai kolme lasta, aiemmin kymmenen lasta oli tavallinen kurdiperheen koko.

Kymmenen vuoden harjoittelu

Masuma on itseoppinut kyläkätilö. Irakilaisen tavan mukaan hänellä ei ole sukunimeä, vaan hän käyttää oman nimen perässä isän ja isoisän nimeä.

”Seurasin kokeneiden kätilöiden työskentelyä, vähitellen avustin heitä yhä vaativammissa tehtävissä”, hän kertoo. Työskenneltyään kymmenen vuotta toisen kätilön kanssa hän alkoi hoitaa yksin kotisynnytyksiä.

Masuma on työskennellyt neljätoista vuotta sairaalan synnytysosastolla. Työaika on viisi tuntia päivässä kuutena päivänä viikossa, vain perjantai eli muslimien pyhäpäivä on vapaa. Lisäksi hän tekee kolme yövuoroa kuukaudessa, silloin hän menee töihin iltapäivällä ja palaa kotiin seuraavana aamuna.

Toisinaan hän on sairaalan ensiapupäivystyksessä. Viime talvena Masuma järkyttyi, kun sinne tuotiin liikenneonnettomuudessa kuollut nuori nainen. Onnettomuus oli tapahtunut tiellä, jota pitkin hänen tyttärensä Shadia menee töihin. Naisella oli samanlaiset vaatteet kuin Shadialla. Kun Masuma soitti tyttärensä kännykkään, tämä vastasi onneksi heti.

Masuma ei osaa lukea eikä kirjoittaa. Työpaikan oven suljettuaan hän elää perinteistä kurdinaisten elämää. Hän menee nukkumaan iltaseitsemältä ja herää aamukahdelta, vähän ennen päivän ensimmäistä rukoushetkeä. Kerran viikossa hän leipoo ennen töihin lähtöä perinteistä litteää naan-leipää ulkona sijaitsevassa uunissa.

Kyläkätilöön luotetaan

Masuma on poikkeuksellinen kurdinainen, hän on eronnut ensimmäisestä aviomiehestään ja solminut uuden avioliiton. Hänen miniänsä on arabi, vaikka seka-avioliitot ovat harvinaisia Kalarissa.

Irakilaisten elämä on ollut vaikeaa vuosikymmenet eikä Masumakaan ole päässyt helpolla. Hänen vanhin poikansa kuoli seitsemänvuotiaana koulumatkalla Saddam Husseinin armeijan pommittaessa kylää, jossa Masuma asui ensimmäisen aviomiehensä kanssa.

Toisen aviomiehensä kanssa hänellä on kuusi lasta.

”Äiti kertoo usein, että veljemme kuoleman takia hän rakastaa meitä todella paljon”, Shadia-tytär kertoo.

Monet kalarilaiset odottavat äidit asioivat hänen luonaan työajan jälkeen sairaalan terveystarkastusten lisäksi. He luottavat kokeneeseen kätilöön. Joskus he soittavat ja pyytävät hänet sairaalaan avuksi omaan synnytykseensä, joka ei tapahdu Masuman työvuoron aikana.

”Yksikään äiti tai vauva ei ole kuollut synnytyksessä, jota äiti on hoitanut”, kertoo Shadia ylpeänä.

Artikkeli on julkaistu Kansan Uutisten viikkolehdessä 15.7.2011.