| Vetoomus Turkin kurdikysymyksen rauhanomaisen ratkaisun puolesta |
 |
 |
 |
| Kirjoittanut Hasan Dohogu |
| 07.09.2008 16:41 |
 Pariisin kurdi-instituutin alulle panema vetoomus tuo esille Turkin kurdien nykyisen tilanteen ja vaatii kurdien kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien tunnustamista, ja vuosikymmeniä jatkuneen sorron ja sotilaallisen konfliktin lopettamista. Vetoomuksen mukaan Turkin kurdikysmys ei ole ainoastaan Turkin asiaa, vaan Euroopan maiden aktiivista osallistumista prosessiin nähdään välttömättömänä. Euroopan unioni voi edesauttaa asiaa tuomalla kurdiongelman vahvemmin esille Turkin kanssa käytävissä jäsenyysneuvotteluissa ja osallistumalla konfliktin ratkaisuun välittäjän roolissa. Vetoomuksen mukaan mahdollisia välittäjiä ovat Bernard Kouchner, Tony Blair, Martti Ahtisaari ja Felipe González. Kampanjan koordinoinnista Euroopassa ja Yhdysvalloissa vastaavat Pariisin kurdi-instituutti yhdessä muiden kurdijärjestöjen kanssa: KOMKAR (Kurdiyhdistysten liitto, Saksa), KON-KURD (Kurdiyhdistysten liitto, Belgia) ja Washingtonin kurdi-instituutti. Vetoomuksen on allekirjoittanut lähes 1700 henkilöä. Allekirjoittaneiden joukossa ovat kaikki Turkissa laillisesti toimivien kurdien oikeuksia ajavien puolueiden (DTP, Hak-Par, KADEK) johtajat, 20 kansanedustajaa, nykyisiä ja entisiä kaupunginjohtajia, taiteilijoita, kirjailijoita, akateemikkoja ja intellektuelleja. Vetoomuksen ovat julkaisseet mm. englantilainen International Herald Tribune, ranskalainen Le Monde, saksalainen Frankfurter Allgemeine, yhdysvaltalainen The New York Times ja turkkilainen Taraf. Alla on vetoomuksen vapaa suomenkielinen käännös.
Vetoomus Turkin kurdikysymyksen rauhanomaisen ratkaisun puolesta Me, allekirjoittaneet, tunnustamme olevamme kurdi ja haluamme tulla tunnustetuksi sellaisina, elää arvokkaasti esi-isiemme maassa ja ilmaista kulttuuriamme vapaasti. Turkin tasavallan perustamisesta lähtien, kurdikansa, joka muodostaa lähes neljänneksen Turkin väestöstä, on nähnyt identiteettinsä kohdeltavan kuin sitä ei olisi olemassa, sen kielen käyttö on kielletty ja pidetty rikoksena, ja sen kulttuuria on kiistetty. Kurdikansan perusihmisoikeuksia on riistetty. Euroopan Unionin jäsenyyttä hakevassa Turkissa on yli sata televisioasemaa ja useita satoja radio-asemia, jotka lähettävät turkinkielisiä ohjelmia. Turkin kieltä käytetään myös noin kolmessakymmenessä yliopistossa ja korkeamman asteen koulutuslaitoksessa. Mutta ainutkaan televisioasema ei lähetä ohjelmia kurdiksi, eikä mikään peruskoulu, lukio tai korkeamman asteen oppilaitos saa opettaa kurdiksi. Kurdin kielen virallisen käytön vaatiminen katsotaan rikokseksi. Jopa kaupunginjohtajia ja kansanedustajia uhkaa oikeustoimet näistä ”rikoksista”. Turkki kieltäytyy edelleenkin tunnustamasta kurdien olemassaoloa vähätellen asian "terrorismi"-kysymykseksi ja pyrkien ratkaisemaan kysymyksen rajojensa ulkopuolelle ulottuvilla sotilaallisilla operaatioilla. Tämä vain lisää jännitystä entisestään kurdien ja turkkien välisissä suhteissa ja uhkaa vakavasti Irakin Kurdistanin alueellista tasapainoa ja vakautta. Näistä heltymättömistä käytännöistä huolimatta, aika ajoin Turkin tasavallan vallanpitäjät nostavat esille kurdien ja turkkilaisten veljeyden. Heidän veljeyden konsepti ei kuitenkaan kohtele kurdeja muinaisena kansana, joka on asunut pitkään sivilisaation yhtenä kehtona pidetyssä maailman osassa. Me kurdit haluamme nauttia samoista oikeuksista kuin veljimme ja naapurimme. Sodan ja väkivallan ei pitäisi kuulua minkään yhteiskunnan kohtaloon. Ei meidänkään. Emme hyväksy tällaista kohtaloa. Tänä päivänä, Irakin Kurdistanin hallinto kaikkine puutteineen, tunnustamalla uskonnollisten ja etnisten vähemmistöjen oikeuksia on pystynyt osoittaamaan, että Lähi-idän eri kulttuuriperinnöt voivat elää rinnakkain rauhassa veljinä ja tasa-arvoisina. Siksi uskomme, että nyt on korkea aika lopettaa tämä jo kaksi vuosisataa jatkunut sorron ja kapinan kierre ja vaientaa aseet. Vaadimme rauhanomaisen ratkaisun kurdikysymykseen, jota ei voi koskaan ratkaista sotilaallisin keinoin. Tämän pohjalta esitämme kansamme yhteisiksi vähimmäisvaatimuksiksi seuraavat kohdat:
Nämä vaatimukset eivät kyseenalaista nykyisiä rajoja. Ne ilmaisevat vähimmät perustavanlaatuiset kaikissa demokraattisissa maissa tunnustetut ja heidän kansalaisiaan koskevat ihmisoikeudet. Tällaisten oikeuksien vaatiminen ei ole rikos, mutta niistä kieltäytyminen on! Turkin monet intellektuellit, kirjailijat ja akateemikot ovat yrittäneet jo pitkään saavuttaa tällaisen ratkaisun. Ilmaisemme arvostusta ja kiitollisuutta, vaikka nämä ponnistelut ja aloitteet eivät valitettavasti ole tuottaneet ratkaisevia tuloksia tähän mennessä. Tämän johdosta vaadimme Euroopan maita ja Yhdysvaltoja, joilla on oma historiallinen osuutensa kurdien viime vuosisadalla kokemaan tragediaan, olemaan tukematta negatiivisia toimintatapoja ja väkivaltapolitiikkaa. Antakaa heidän auttaa valmistelemaan suotuisaa rauhanomaisen ratkaisun ilmapiiriä valtuuttamalla yksi valtionmiehistään toimimaan välittäjänä – kuten Bernard Kouchner, Tony Blair, Martti Ahtisaari tai Felipe González, jotka ovat olleet mukana ratkaisemassa Irlannin, Baskimaan, Katalonian ja Kosovon kysymyksiä. Maan sisäisen alueellisen eriarvoisuuden vähentäminen on yksi Euroopan Unionin jäsenyysehdoista. Tämän nojalla Turkin kurdialue, joka on laiminlyönnin ja jälkeenjääneisyyden politiikan uhri, ansaitsee myönteisen lähestymistavan sen yhteiskunnallisen ja taloudellisen tilanteen kehittämiseksi. Riittävät resurssit on varattava kurdimaakuntien jälleenrakentamiseen, ja 3400, Turkin armeijan 1990-luvulla turvallisuuden nimessä väkisin evakuoiman, kylän uudelleenrakentamiseen. Turkin on sallittava käyttää vuosia kieltämänsä kaupunkien ja kylien alkupeäiset kurdinkieliset nimet. Euroopan Unionin on harkittava moraalisena velvollisuutenaan käynnistää kehittämishankkeita, joilla pyritään varmistamaan noin kolmenmiljoonan kotoaan lähtemään joutuneen kurdin kotiinpaluu. Meille kurdikysymys ei ole enää vain Turkin asiaa. Se on Euroopan ja ihmiskunnan asia. Siksi haluamme vaikuttaa Turkin julkiseen omatuntoon ja kansainväliseen yhteisön yleiseen mielipiteeseen pyytämällä heidän välittömän tuen demokraattisen ja rauhanomaisen ratkaisun aikaansaamiseksi.
|
