Suomi on Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön ETYJ:n puheenjohtajamaa vuonna 2008. Suomalaiselle diplomatialle ja konfliktien sovittelukyvylle voi olla kysyntää, sillä maailmassa on useita ns. jäätyneitä konflikteja (frozen conflicts), jotka sulavat huolestuttavaa vauhtia ja saattavat laueta Suomen puheenjohtajuuskaudella.

 Kylmää sotaa voi pitää yhtenä seurauksena toisen maailmansodan aiheuttamasta maailman kahtiajaosta. Monet sen aiheuttamista ongelmista on pystytty korjaamaan ainakin jotenkin. Nyt kansainvälinen yhteisö yrittää korjata ensimmäisen maailmansodan aikana tehtyjä virheitä.

Suomi on Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön ETYJ:n puheenjohtajamaa vuonna 2008. Suomalaiselle diplomatialle ja konfliktien sovittelukyvylle voi olla kysyntää, sillä maailmassa on useita ns. jäätyneitä konflikteja (frozen conflicts), jotka sulavat huolestuttavaa vauhtia ja saattavat laueta Suomen puheenjohtajuuskaudella.

Kylmää sotaa voi pitää yhtenä seurauksena toisen maailmansodan aiheuttamasta maailman kahtiajaosta. Monet sen aiheuttamista ongelmista on pystytty korjaamaan ainakin jotenkin. Nyt kansainvälinen yhteisö yrittää korjata ensimmäisen maailmansodan aikana tehtyjä virheitä.

Venäjän vallankumous on asia, joka Suomessa tunnetaan parhaiten ensimmäisen maailmansodan aikaisista tapahtumista. Monet muistavat myös Sarajevon laukaukset, eli Itävallan kruununprinssi Ferdinandin murhan kesäkuussa 1914.

Neuvostoliiton muuttuminen takaisin Venäjäksi on yhtä tärkeä asia kuin vallankumous aikoinaan. Ensimmäisen maailmansodan aikana tehdyt päätökset eivät ole pelkkää kaukaista historiaa, vaan osa tapahtumien ketjua, johon syntyy uusia lenkkejä koko ajan.

Koska Venäjä on Suomen naapurimaa, on luonnollista että täällä tunnetaan parhaiten sen historia viime vuosisadan alusta. Tapahtumat toisessa tuon ajan suurvallassa, eli Ottomaanien imperiumissa, eivät ole yhtä tuttuja. Sille ensimmäisen maailmansodan aikaiset ratkaisut olivat mullistavampia kuin millekään muulle maalle, sillä se lakkasi olemasta olemassa. Ei kuitenkaan yhdellä iskulla, vaan ottomaanien suurvallan hajoaminen jatkuu edelleen. Yhdeksänkymmentä vuotta on liian lyhyt aika satoja vuosia hallinneen suurvallan hajoamiseen, varsinkin kun prosessi on ollut kymmeniä vuosia pysähtyneessä tilassa. Monet entisen suurvallan alueella olevat ongelmat ovat jäätyneitä konflikteja, jotka sulavat nyt.

Karttaa maailman nykyisistä kriisialueista voi verrata karttaan Ottomaanien imperiumista. Sarajevosta on kuulunut laukauksia Ferdinadin murhan jälkeenkin. Kriisejä on tällä hetkellä mm. Balkanilla, Kyproksella, Kaukasuksella ja Lähi-idässä. Ne kaikki ovat alueita, jotka ovat joskus kuuluneet ottomaanien alaisuuteen, eivät toki kaikki aivan sen viimeisiin vuosiin asti. Konfliktit, joita nyt selvitellään, ovat osa ottomaanien perintöä.

Ensimmäisen maailmansodan aikana tehtyjä karttoja on korjattu jo Balkanin ja Neuvostoliiton osalta, eivätkä kummankaan uudet kartat näytä olevan vielä valmiita.

Uutta karttaa tarvitaan pian myös alueella, jolla on ollut historiansa aikana monta nimeä, kuten Mesopotamia ja Babylonia. Englannin siirtomaakin se on ollut, eikä suinkaan sattumalta ensimmäisen maailmansodan aikana tehtyjen päätösten seurauksena. Nykyään se tunnetaan nimellä Irak. Tulevaisuudessa siellä arvellaan olevan kolme valtiota, joiden työnimenä ovat Kurdistan, Sunnistan ja Shiiastan.

Voimakkaimmin Ottomaanien imperiumin hajoamisprosessi näkyy sen ydinalueella eli nykyisessä Turkissa, jossa konfliktit yritetään pitää kaikin keinoin syväjäädytettynä. Mutta se on yhtä turhaa kuin toivo lumihankien säilymisestä kevätauringon paisteessa.

Turkin tasavallan perustamisasiakirja on Lausannen rauhansopimus vuodelta 1923. Kolme vuotta sitä ennen tehtiin Sèvresin rauhansopimus, jossa kaikille ottomaanien alaisuudessa eläneille kansoille luvattiin itsenäinen valtio, mikäli ne sitä halusivat. Sopimusta ei laitettu koskaan täytäntöön, koska nuorturkkilaiset eivät hyväksyneet sitä. Lausannessa päädyttiin päinvastaiseen ratkaisuun siitä, millainen valtio ottomaanien raunioille perustetaan. Turkista tuli valtio, jossa on "yksi maa, yksi kansa, yksi kieli ja yksi kulttuuri". Tosin sen nykyinen puolustusministeri Mehmet Vecdi Gönül kertoi vuosi sitten Turkissa asuvan 28 etnistä ryhmää. Turkin tasavallan perustamisasiakirja perustuu siis valheisiin, asiaa ei voi muulla tavalla ilmaista.

Ottomaanien imperiumin kansalaisilla oli oma etninen identiteettinsä ja he olivat ottomaanien valtion kansalaisia. Turkkilaiset olivat vain yksi kansa muiden joukossa monikulttuurisessa valtiossa.

Turkin tasavalta sen sijaan määräsi kaikkien muslimikansalaistensa etniseksi identiteetiksi turkkilaisuuden. Vuosikymmenien ajan Turkissa ei hyväksytty mitään keskustelua muslimivähemmistöjen asemasta, koska Lausannen rauhansopimuksen mukaan siellä on vain kristittyjä etnisiä vähemmistöjä.

Turkissa pelätään hysteerisesti ja täysin aiheellisesti Turkin hajoamista. Turkin valtio on pystynyt pakkoassimiloimaan monet vähemmistöistään turkkilaisiksi, esimerkiksi Pontustanin perustamista ei enää vaadita. Turkin suurin etninen vähemmistö, eli kurdit, ei kuitenkaan ole suostunut turkkilaistumaan.

Ensimmäisen maailmansodan aikana kurdeilla oli oma kieli ja kulttuuri, mutta ei kansallista identiteettiä, se on kehittynyt vasta parina viime vuosikymmenenä. Turkin valtion toteuttama raju tukahduttamispolitiikka nopeutti tätä prosessia.

Ensimmäisen maailmansodan aikana kurdit olivat liian hajanaisia ajaakseen omia etujaan. Kun kurdien kansallisliike on voimistunut, he ovat kaivaneet esille Sèvresin sopimuksen.

Nykyisessä Pohjois-Irakissa sijaitsevien Kirkukin ja Mosulin öljyntuotantoalueiden herruus oli yksi vaikeimmista kiistoista ensimmäisen maailmansodan aikana. Ne päätyivät sodan voittajavaltiolle Englannille. Öljyä on vielä jäljellä, joten näistä alueista kiistellään nyt yhtä kiihkeästi Irakin raunioilla.

Myös armenialaisten kansanmurha tapahtui ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1915. Vaikka siitä on jo lähes sata vuotta, asia on edelleen tabu Turkissa. Kansanmurhan kiistäminen on yksi Turkin ulkopolitiikan tärkeimmistä tavoitteista ja käsittelemätön asia lamaannuttaa turkkilaisen kansalaisyhteiskunnan kehitystä. Kuten kurdeilla, myös armenialaisilla on nyt paljon paremmat edellytykset kuin sata vuotta sitten saada asiansa esille kansainvälisillä foorumeilla.

Karttoja uusitaan alueilla, joissa ensimmäisen maailmansodan aikaiset ratkaisut ovat osoittautuneet vääriksi. Kurdit ovat kaivaneet esiin Sèvresin sopimuksen kartan, armenialaiset penkovat arkistoja omien alueidensa löytämiseksi ja turkkilaiset kiihkonationalistit laativat vastakarttoja Suur-Turkista.

Yhdysvaltojen armeijan tiedustelupalvelun entinen työntekijä, eläkkeellä oleva luutnantti Ralph Peters on laatinut oman ehdotuksensa oikeudenmukaisesta Lähi-idän ja Etu-Aasian kartasta. Hän on perustanut alueelle uusia valtioita. Kolmen Irakin alueelle syntyvän valtion lisäksi niitä ovat Baluchistan ja Mekan ja Medinan ympärille muodostunut Pyhä islamilainen valtio. Kurdistan ei ole pelkkää vuoristoa, vaan se on Mustan meren rannikkovaltio ja Jordaniasta on tullut Suur-Jordania.

Ralph Petersin karttaehdotuksen julkaiseminen on kielletty tekijänoikeudellisten syiden takia, mutta se löytyy Internetistä Wikipediasta.

Lähde: Kristiina Koivunen

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Ydin-lehdessä 4/2007. Viime vuonna julkaistu artikkeli on edelleenkin ajankohtainen.

 Muualla verkossa:

• Ydin-lehti | Ydin-lehti 4/2007 
• Wikipedia: Ralph Peters | Kurdistan | Treaty of Sèvres | Treaty of Lausanne