Poliisien perheet pelkäävät Kirkukissa

Kirjoittanut Kristiina Koivunen

09.01.2009 20:20

Irakin hallituksen ja autonomisen kurdialueen hallituksen välit ovat kiristyneet syksyn aikana kiistaan öljykaupunki Kirkukista. Arabien hallitseman kaupungin turvallisuudesta huolehtivat kurdipoliisit, joiden perheetkin ovat al-Qaidan tähtäimessä.

Tapaan Kirkukin läänin poliisikomentojan kenraali Sarhad Qaderin lokakuussa. Hän liikkuu kolmen avolavajeepin saattueessa, joiden lavoilla on jykevät aseet. Kenraali on selvinnyt täpärästi pommi-iskusta ja toipunut myrkytyksestä Iranissa tehdyn suuren leikkauksen ansiosta. Lyhyen tapaamisemme aikana huoneen oven takana on yli kymmenen henkivartijaa.

Poliisit ja amerikkalaiset sotilaat ovat Kirkukissa al-Qaidan terroristien tärkeimpiä kohteita. Amerikkalaiset sotilaat liikkuvat jyhkeillä panssaroiduilla ajoneuvoilla ja asuvat korkeiden betonimuurien takana Kirkukin Vihreällä vyöhykkeellä. Kaupungissa on öisin voimassa heidän määräämänsä ulkonaliikkumiskielto, jonka rikkojat voidaan ampua.

Kirkukin poliisit sen sijaan liikkuvat avolavajeepeillä luotiliivit päällä ja konekiväärit kädessä. Heidän läsnäolonsa rauhoittaa kaupunkilaisia ja on tärkein syy siihen, että valtavista jännitteistä huolimatta Kirkukissa ei ole koskaan ollut Bagdadin tapaista kaaosta.

Poliisien lisäksi myös heidän perheensä ovat joutuneet terroristien silmätikuiksi. Ylimmän poliisijohdon perheet asuvat muureilla ympäröidyillä alueella. Sinne johtavalla kadulla on betoniporsaita, joiden läpi ei mahdu pujottelemaan itsemurhapommittajien suosimalla kulkuvälineellä eli tankkiautolla. Vartija tarkistaa kaikkien alueelle saapuvien henkilöllisyyden.

Huoli lapsista

Kahdeksanhenkinen perhe, jonka jäsenet kuuluvat kolmeen sukupolveen, asuu vanhassa talossa eräässä Kirkukin kurdilaisessa kaupunginosassa. Sisäpihan ympärillä on kolme pientä huonetta. Ruoka valmistetaan ulkona sijaitsevassa katoksessa. Betonilla päällystetyn pihan poikki kulkee avoviemäri, jota pitkin myös vessajätteet kulkevat kadun varrella olevaan kaupunginosan yhteiseen avoviemäriin.

”Meillä on uusi, iso talo toisessa kaupunginosassa. Mutta muutimme tänne, koska olemme huolissamme pikkusisarteni turvallisuudesta”, kertoo poliisiksi opiskeleva 21-vuotias Diyar Mohammad. Myös hänen isänsä on poliisi.

Monet muut kirkukilaiset poliisit ovat tehneet perheineen saman ratkaisun. Kurdikaupunginosien kadut ovat ahtaita ja likaisia, mutta lapset voi lähettää aamuisin kouluun rauhallisin mielin.

Pommi-isku isän kauppaan

Poliisi Abbas Abdullah oli viime vuoden marraskuun kolmantena päivänä työvuorossa, kun hälyytys annettiin tuttuun osoitteeseen. Hänen isänsä Abdullah Qaderin sekatavarakaupan viereisessä ravintolassa oli räjähtänyt pommi. Kun Abbas ehti paikalle, hän löysi isänsä makaamassa loukkaantuneena kauppansa lattialta.

Iskussa kuoli välittömästi useita ihmisiä. Kauppias Abdullah Qader toimitettiin sairaalaan, jossa hän toipui niin hyvin vammoistaan, että pääsi kotiin. Siellä hän kuoli yllättäen kuukausi pommi-iskun jälkeen.

Abdullah Qader oli kurdi ja hänen leskensä Wasira on turkomaani. Seka-avioliitot ovat Kirkukissa yleisiä ja monet kurdit ja turkomaanit osaavat molempia kieliä. Perheessä on kahdeksan lasta, joista nuorin tytär Nada oli isänsä kuollessa kolmetoistavuotias. Perhe huolehtii myös Downin syndroomaa sairastavasta aikuisesta Amir-pojasta.

Wasira asuu teini-ikäisten lastensa kanssa kurdikaupunginosassa ahtaassa asunnossa. Hänen pojallaan Abbasilla on hyvin varustettu talo viihtyisällä alueella, mutta Abbasin kymmenenvuotias tytär asuu viikot mummonsa luona, koska koulunkäynti on siellä turvallisempaa kuin kotona.

Abbas Abdullah kertoo vakavana pommi-iskusta noin vuosi sen jälkeen. Sekatavarakauppa on kunnostettu ja perhe jatkaa sen pitämistä. Abbas esittelee kauppaa ja ravintolaa, jossa pommi räjähti. Hän ei hymyile kertaakaan päivän aikana ja polttaa tupakkaa ketjussa.

Vaimon pakko pysyä kotona

Poliisiksi opiskelevan Diyar Mohammadin 20-vuotias vaimo Busra Abdisalaam on kotirouva.

”En voi opiskella, koska poliisin vaimona minun on vaarallista liikkua kaupungilla. En juuri koskaan käy oman kaupunginosamme ulkopuolella”, Busra kertoo.

”Pelkään koko ajan mieheni puolesta, sillä poliisin työ Kirkukissa on tosi vaarallista”, hän jatkaa.

Viime syyskuussa Kirkukin poliisiakatemiassa oli pommi-isku, jossa kuoli yhdeksän ja loukkaantui neljäkymmentä ihmistä. Diyar oli poistunut rakennuksesta kymmenen minuttia ennen sitä. Aikaisemmin Diyar on loukkaantunut ollessaan työharjoittelussa. Hän oli poliisiautossa, jonka lähellä räjähti pommi ja auto suistui tieltä.

Koti eri kaupungissa

Vierailen Kurdistanin autonomisella alueella sijaitsevassa Kalarissa kurdiperheessä, jonka isä on poliisipäällikkö keskisuuressa kaupungissa Kirkukin läänissä. Perhe asuu turvallisessa Kalarissa, isä on joka toinen viikko töissä ja joka toinen viikko vapaalla perheensä luona.

Hän haluaa näyttää minulle paikan, jossa hänen isänsä kuoli kurdien kansannousun aikana 1991 taistelussa Saddam Husseinin armeijaa vastaan. Koska se on arabien hallitsemalla alueella, lähdemme liikkeelle poliisijeepillä, jossa on tummennetut ikkunat.

Isänsä lähtöä pelkäävä neljävuotias poika itkee pihalla ja hänet otetaan mukaan. Poika asettuu tyytyväisenä seisomaan etupenkin eteen kahden konekiväärin viereen ja katselee ulos etuikkunasta, jossa on tummennetun lasin keskellä kaistale tavallista ikkunaa.

”Hänestä tulee varmaan aikuisena poliisi, kun hän tutustuu työhön lapsesta lähtien”, totean.

”En halua, että lapsistani tulee poliiseja”, poliisipäällikkö vastaa lyhyesti.

Poliisit avainasemassa jos Kirkukin tilanne kärjistyy

Kirkukissa on noin miljoona asukasta. Se on Irakin tärkein öljyntuotantoalue, siellä on kuusi prosenttia maailman tunnetuista öljyvaroista.

Suurin osa Kirkukin asukkaista on kurdeja. Mutta Saddam Hussein pakotti 200 000 kurdia muuttamaan sieltä ja toi heidän tilalleen 250 000 arabia. YK tukee Kirkukissa lyhyen aikaa asuneiden arabien poismuuttoa ja kurdien paluuta sinne osana Irakin rauhansuunnitelmaa.

Kirkukissa ja muilla Saddamin arabialaistamilla kurdialueilla pitäisi järjestää YK:n vahvistaman suunnitelman mukaisesti kansanäänestys siitä haluavatko asukkaat liittyä Kurdistanin autonomiseen alueeseen. Suunnitelma on Irakin perustuslain Artikla 140. Äänestys pitäisi järjestää näillä ns. kiistanalaisilla alueilla eli Kirkukin, Mosulin ja Diyalan lääneissä, mutta sitä on siirretty huonon turvallisuustilanteen takia. Nämä läänit ja Kurdistanin autonominen alue ovat myös tammikuussa pidettävien Irakin paikallisvaalien ulkopuolella.

Kirkuk on tällä hetkellä Bagdadin ja Mosulin ohella Irakin levottomimpia alueita. Al-Qaida ja useat muut terroristijärjestöt toimivat siellä aktiivisesti. Lähes päivittäiset pommi-iskut pitävät turvallisuustilanteen huonona ja siirtävät Artiklan 140 toteuttamista.

Kurdikaupunginosissa on huomattavasti turvallisempaa kuin Saddamin rakennuttamissa uudehkoissa arabikaupunginosissa. Turkomaaneja on vähemmän kuin kurdeja ja arabeja, eikä heillä ole juurikaan omia kaupunginosia. Osa Kirkukin vanhoista kaupunginosista on pelkästään kurdien tai arabien asuttamia, osassa asuu sekä kurdeja että turkomaaneja.

Kenelle kurdipoliisit ovat lojaaleja?

Lähes kaikki Irakin armeijan sotilaat ovat arabeja. Kurdistanin autonomisella alueella ei ole sen joukkoja, vaan siellä toimii peshmergoista eli kurdisisseistä koottu Kurdistanin armeija. Sillä ei ole muuta aseistusta kuin käsiaseita ja pari Saddamin joukoilta vuonna 1991 saaliiksi saatu panssarivaunu.

Irakin armeija ei ole pystynyt estämään terrori-iskuja kiistanalaisilla alueilla. Kirkukin ja Mosulin läänien maanteiden turvallisuutta valvovat kurdipeshmergat, vaikka alueet muuten ovat Bagdadin keskushallituksen alaisuudessa. Näiden alueiden asukkaat toivovat, että peshmergoja saapuisi lisää, koska se parantaisi turvallisuutta. Viime syksynä Irakin hallitus kuitenkin pakotti Kurdistanin aluehallituksen vetämään pois peshmergansa Diyalan läänistä sen jälkeen kun arabi- ja kurdijoukkojen välillä oli ollut aseellisia yhteenottoja.

On pohdittu joutuvatko myös kurdipoliisit lopettamaan työnsä kiistanalaisilla alueilla ja jättämään vastuun turvallisuudesta arabipoliiseille. Asia ei kuitenkaan ole yksinkertainen. Peshmergat ovat kurdialueen asukkaita, jotka tekevät työkeikkoja arabien hallitsemalla alueella. Mutta suurin osa kiistanalaisten alueiden kurdipoliiseista on näiden alueiden vakituisia asukkaita.

Kirkukin poliisilaitoksen hallinnassa monikulttuurisuus ja eri etnisten ryhmien välinen tasa-arvo on määrätietoinen tavoite. Saan itse seitsemän poliisin saattueen lähtiessäni kuvaamaan Saddamin aikaista Topzawan keskitysleiriä. Kun ryhmä saapuu, minulle korostetaan, että siinä on sekä kurdi-, arabi- että turkomaanipoliiseja.

Viimeiset kolmekymmentä vuotta kestäneiden sotien karaisemat kurdit hakeutuvat innokkaasti poliiseiksi. Kirkukissa myös arabikaupunginosissa työskentelee kurdeja poliiseina, mutta sen sijaan kurdialueilla ei ole arabipoliiseja.

Jos kansanäänestystä ei järjestetä, ja arabien ja kurdien välille syntyy monien pelkäämä sisällissota, on epävarmaa noudattaisivatko kurdipoliisit Bagdadin määräyksiä.

Maallikon silmissä konekiväärien kanssa liikkuvien poliisien työ näyttää enemmän sodankäynniltä kuin rikosten selvittämiseltä. Poliisien määrä on valtava, vaikka alueella on paljon myös sotilaita. Esimerkiksi 60 000 asukkaan Daquqissa on 250 poliisia.

Artikkeli on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 31.12.2008.

Kuva: Kirkukin poliisin virka-auto [Kristiina Koivunen]