Irakissa haudataan yhä kansanmurhan uhreja

Kirjoittanut Kristiina Koivunen

22.05.2009 21:50

Saddamin perintöä raivataan Irakissa. Lähes kaksi sataa kurdien kansanmurhan uhria haudattiin kansanmurhan vuosipäivänä kotiseudulleen.

Katujen varsilla on tuhansia ihmisiä mustien lippujen kanssa parinsadan auton saattueen saapuessa pieneen Kalarin kurdikaupunkiin huhtikuun 14.päivänä. Kyseessä on hautajaissaattue, 187 kansanmurhan Anfalin uhrin viimeinen matka. Se kulki parin päivän aikana koko Irakin Kurdistanin läpi.

Saddam Husseinin perintöä selvitetään nyt Irakissa monella sektorilla. Sen karmein osa on kurdien ja shiia-arabien kansanmurha.

Irakin viranomaiset löysivät kurdien ruumiit Najafista, Keski-Irakista, kun he etsivät joukkohautoja, joissa uskottiin olevan murhattuja shiia-arabeja. Yksi uhreista on vauva, joka kuoli ennen syntymäänsä äitinsä kanssa.

Uhrit aseettomia siviilejä

Anfal tapahtui vuonna 1989. 182 000 kurdia katosi Saddamin vankileireille. Suurin osa ihmisistä vangittiin huhtikuussa, joka on Kurdistanissa Anfalin muistokuukausi. Guermian alueella ihmiset vangittiin huhtikuun 14. päivänä, siksi hautajaispäiväksi valittiin kyseinen päivä.

Guermia on Irakin Kurdistanin eteläisin alue. Sen tärkein kaupunki on Kirkuk, mutta se ei kuulu Kurdistanin autonomiseen alueeseen, siksi Kalar on Guermian hallinnollinen keskus.

1980-luvun Saddam Husseinin vastaiset kurdien aseelliset vapautusliikkeet KDP ja PUK olivat vahvoja erityisesti Guermiassa.

“Irakin ja Iranin välinen sota oli juuri päättynyt, ja Saddamin asema oli vahva. Länsimaat tukivat häntä, koska hän taisteli Irania vastaan,” kuvailee taustoja Kalarissa asuva opettaja Ibrahim Ali Murad.

“Iran oli kurdien vapautusliikkeen perinteinen tukija, mutta hävityn sodan jälkeen sen tuki ei jatkunut. Siksi Saddam pystyi vangitsemaan vapautusliikkeitä tukevien kylien asukkaat ja tuhoamaan kylät”, hän jatkaa.

“Kylät tuhoamalla Saddam vei kurditaistelijoilta eli peshmergoilta niiden vahvimman tuen. Mutta kyse oli enemmästä, Saddam halusi raivata kurdikansan kokonaan pois maan päältä” Murad toteaa.

Joukkohaudat arabialueilla

Anfal toteutettiin niin, että sotilaat saartoivat kylät ja vangitsivat kaikki niiden asukkaat, myös naiset ja lapset. Joistakin perheistä säilyi
hengissä vain yksi henkilö, joka sattui olemaan kyläilemässä tai paimentamassa lampaita sotilaiden saapuessa.

Pidätetyt eivät koskaan päätyneet oikeuteen, mutta jotkut palasivat kuukausien kuluttua kertomaan tapahtumista. Valtavan ihmismäärän vangitseminen samaan aikaan oli suuri, huolellisesti suunniteltu operaatio. Pidätetyt olivat aseettomia siviilejä, peshmergoja sotilaat eivät saaneet kiinni kuin satunnaisesti.

Pidätetyt vietiin Guermiassa sijaitseviin kokoamiskeskuksiin, ja niistä pariksi päiväksi Kirkukissa sijaitsevaan pahamaineiseen Topzawaan ja sen jälkeen Dubizin vankilaan Kirkukin lähelle. Lopullinen etappi oli Saudi-Arabian rajan lähellä aavikon keskellä sijaitseva Nugrat Salman.

Nämä kaikki kolme aluetta ovat Kurdistanin autonomisen alueen ulkopuolella, Bagdadin hallituksen valvomilla alueilla. Niissä uskotaan olevan runsaasti joukkohautoja, eniten Nugrat Salmanissa. Alueita ei ole voitu tutkia huonon turvallisuustilanteen takia. Al Qaida toimii aktiivisesti kaikilla näillä alueilla. Jotkut alueiden asukkaat olivat mukana toteuttamassa joukkomurhia, eivätkä he halua tapahtumien selvittämistä ja joukkohautojen avaamista.

Kemiallinen Ali oikeudessa

Osa tapahtumien selvittämistä on syyllisten saaminen oikeuden eteen. Ba’ath-puolueen tärkeimmät johtajat on vangittu ja tuotu oikeuteen. Tänä keväänä Bagdadissa on käsitelty usean kuukauden ajan Halabjan kurdikaupunkiin kemiallisilla aseilla tehtyä iskua, joka tapahtui vuosi ennen Anfalia. Jutun pääsyytetty on Ali Hassan al-Majid eli Kemiallinen Ali, Saddam Husseinin setä. Hänelle on määrätty aikaisemmin jo kaksi kuolemantuomiota. Niitä ei ole laitettu täytäntöön, vaan hän on paikalla oikeudessa.

“Anfal -perheet ovat vihaisia, koska kansanmurhaan syyllisiksi todetuille henkilöille määrättyjä kuolemantuomioita ei ole pantu täytäntöön”, kertoo KDP-puolueen Guermian alueen johtaja Dishwar Kaik. Hänen mukaansa kaikki tärkeimmät Saddamin ajan johtajat ovat vankilassa.

Keväällä Kalarissa kerättiin allekirjoituksia nimilistaan, jossa vaadittiin Anfalin toteuttajien kuolemantuomioiden täytäntöön panoa.

Hautajaiset erämaassa

Ohitettuaan Kalarin keskustan hautajaiskulkue ajaa Kalarin lähellä sijaitsevaan Rizgariin, jonne Saddamin joukot pakkosiirsivät elossa säilyneitä kurdikylien asukkaita. Alueella oli aiemmin arabiankielinen nimi Smut, joka tarkoittaa ihmisiä, jotka ovat alistuneet. Sen nykyinen kurdinkielinen nimi Rizgari tarkoittaa, että ihmiset ovat vapaita.

Alue on hiekkaerämaata. Anfalin uhrien hautausmaa on aavikon keskellä. Alue täyttyy nopeasti ihmisistä. Anfal-vainajien Kurdistanin lippuihin käärityt arkut ovat aidatun alueen keskellä lähellä avoimia hautoja, paikalla on paljon peshmergoja ja sotilassoittokunta soittaa kurdimusiikkia.

“90 prosenttia täällä olevista ihmisistä on Anfal -perheiden jäseniä”, eräs nuori mies kertoo. Hänen isänsä anfalisoitui. Anfalin myötä kurdin kieleen on tullut uusia termejä: Anfalisoituminen tarkoittaa, että ihminen katoaa lopullisesti. Anfal-perheissä ainakin yksi henkilö on kadonnut operaatiossa: isä, äiti, sisar tai veli. Serkun tai muun sukulaisen katoaminen ei tee perheestä Anfal-perhettä.

Kalarilaiset odottivat, että Irakin ja Kurdistanin poliittiset johtajat osallistuisivat tilaisuuteen. He ovat pettyneitä kun paikalla ei näy sen enempää Irakin presidenttiä Jalal Talabania kuin Kurdistanin presidenttiä Masoud Barzania, eikä myöskään kummankaan maan pääministeriä. Sen sijaan Irakin presidentin vaimo, maan politiikkaan aktiivisesti osallistuva Hero Talabani tulee paikalle lyhyeksi aikaa suuren turvamiesten joukon ympäröimänä. Hysteerisesti itkevät kurdinaiset ympäröivät hänet välittömästi ja turvamiehet antavat heidän tulla rouva Talabanin eteen.

Kun puheet on pidetty, arkkuja aletaan kantaa hautoihin. Lähes kahdensadan vainajan hautaaminen paahtavassa helteessä sujuu rauhallisesti. Ruumiit pystyttiin tunnistamaan. Heidän omaisensa saavat haudan, jossa voivat käydä muistelemassa rakkaitaan.

Kadonneiden omaiset haluavat, että Keski- ja Etelä-Irakissa olevat joukkohaudat tutkitaan ja vainajat tunnistetaan ja haudataan kotiseuduilleen.

“Täällä Kurdistanissa tulee olemaan tulevaisuudessa paljon tällaisia seremonioita”, eräs tilaisuuden osanottaja arvioi.

Kurdinaisia seksiorjiksi

Irakin Kurdistanissa on asukkaita saman verran kuin Suomessa, eli viisi miljoonaa. 182 000 ihmisen katoaminen on tragedia, jonka mittasuhteita ulkopuolinen ei pysty tajuamaan.

Parin sadan vainajan jäänteiden löytyminen on monille ihmisille merkki siitä, että kadonneiden paluuta ei enää kannata odottaa. Silti monet odottavat edelleen. Kurdistanissa elää sitkeä huhu, että nuoria siepattuja kurdinaisia myytiin Egyptiin seksiorjiksi.

Kysyn tapaamiltani Anfal-perheiden jäseniltä kuinka kauan kesti ennen kuin he myönsivät, että omainen on kuollut.

“En usko, että siskoni on kuollut ennen kuin näen hänen ruumiinsa. Ehkä hän on Egyptissä ja palaa jonain päivänä. Odotan häntä”, eräs nainen kertoo.

Toinen kurdinainen sanoo toivovansa, että hänen siskonsa kuoli eikä joutunut Egyptiin.

Rizgarin hautajaisten jälkeisellä viikolla Bagdadissa jatkuvassa oikeudenkäynnissä syytetyt antavat kahdenkymmenenviiden Egyptiin viedyn kurdinaisen nimet. Sinne uskotaan viedyn paljon enemmän kurdinaisia.

Kurdien kansanmurha Anfal

Saddam Husseinin johtama Ba'ath puolue ja Irakin armeija toteuttivat Anfal kampanjan vuosina 1986-1989. Irakin Kurdistanissa sen uhrien määräksi arvioidaan 182 000 ihmistä.

Anfalin tavoitteena oli viedä Irakin armeijaa vastaan taistelevilta kurdien vapautusjärjestöiltä KDP:ltä (Kurdistan Democratic Party) ja PUK:lta (Patriotic Union of Kurdistan) niiden maaseudulta saama tuki. Lähes kaikki Irakin kurdikylät tuhottiin. Ne on jälleenrakennettu kurdien saatua autonomian 1991. Suurin osa eloon jääneistä kylien asukkaista asuu kuitenkin yhä kaupungeissa.

Operaatiota johti Saddam Husseinin setä Ali Hassan al-Majid eli Kemikaali Ali.

Suuri osa Irakin arabeista kiistää Anfalin tapahtuneen. Siksi kurdien tekemät Anfalia käsittelevät tutkimukset julkaistaan yleensä arabiaksi eikä kurdiksi. Myöskään arabimaat eivät ole myöntäneet Anfalin tapahtuneen.

Irakin parlamentti vahvisti kesällä 2008 Anfalin kansanmurhaksi. Kurdistanin aluehallitus toivoo sen tunnustamista myös kansainvälisesti. Se toivoo YK:n selvittävän mistä Saddam Hussein sai aseita.

1980-luvulla käytiin Irakin ja Iranin välistä sotaa. Saddam sai runsaasti tukea länsimailta taistelussaan Ajatollah Khomenia vastaan. Kurdien mukaan hän käytti länsimaiden myymiä aseita oman maansa kansalaisten surmaamiseen. Kurdistanissa ilmestyvien lehtien mukaan 84 saksalaista yritystä toimitti Saddamille välineitä Anfalin toteuttamiseen. Kurdistanin aluehallitus yrittää neuvotella Saksan hallituksen kanssa, jotta asiaa tutkittaisiin Saksassa ja nämä yritykset joutuisivat oikeuteen.

Ba'ath puolue toteutti samaan aikaan kurdien Anfalin kanssa Etelä-Irakissa asuvien shiia-arabien pakkosiirtoja ja kansanmurhan. Irakin nykyhallituksessa on shiioja useissa keskeisissä asemissa, mm. pääministeri Nouri al-Maliki on shiia. He yrittävät selvittää shiiojen kansanmurhaa.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Kansan Uutisten viikkolehdessa 15.5.2009.

Kuva: Anfal-uhrien hautajaiset, Rizgari, Kristiina Koivunen

Lisää aiheesta: