Syyriassa asuu n. 1,7 miljoona kurdia, mikä on paljon pienempi määrä kuin Turkissa, Iranissa tai Irakissa. Lisäksi Syyriassa kurdit asuvat kolmella epäyhtenäisellä alueella ja historiallisesti järjestäytyminen on menestynyt ja kehittynyt vähemmän kuin kolmessa muussa valtiossa.

Kuitenkin kurdit ovat Syyrian suurin vähemmistö. Vuosien ajan Assadien hallitsema Syyria on tukahduttanut kurdivähemmistönsä monin keinoin, mm. rakentamalla arabivyöhykkeen heidän sekä Turkissa ja Irakissa asuvien kurdien väliin. Joiltakin kurdeilta on evätty Syyrian kansalaisuus (ns. ajanib), toisilta on riisuttu kaikki kansalaisoikeudet (ns. maktoumeen).

Kuitenkin KRG:n [Kurdistan Regional Government] syntymisen ansiota tilanne on alkanut muuttua. Esimerkiksi muutama päivä valintansa jälkeen kesäkuussa 2005 KRG:n presidentti Massoud Barzani vaati Syyrian kurdien oikeuksien palauttamista rauhanomaisesti. Tämä vaatimus on kenties innostanut Syyrian kurdeja perustamaan uusia järjestöjä ja vaatimaan aktiivisemmin parannusta tilanteeseensa. Tämän artikkelin tarkoituksena on analysoida Syyrian kurdien nykyistä tilannetta. Se selvittää myös [Syyrian lain] asetuksen 49 ja tilanteen kehittymistä vuoden 2004 Qamishli-kansannousun [ku: Qamişlo] jälkeen. Lopuksi kirjoittajat vaativat Syyrian hallitukselta toimia parantaakseen kaikkien kurdien ja muiden ihmisten tilannetta Syyriassa.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen harkittiin antaa kurdeille valta hallita kotimaataan, mutta tämä ei koskaan toteutunut ja myöhemmät sopimukset johtivat Kurdistanin ja sen kansan jakaantumiseen Turkin, Iranin, Irakin ja Syyrian kesken. Tässä artikkelissa keskitymme jälkimmäiseen tapaukseen.

Syyriassa asuu n. 1,7 miljoona kurdia, mikä on paljon pienempi  määrä kuin Turkissa, Iranissa tai Irakissa. Syyriassa kurdit elävät pohjoisessa Turkin rajalla eli Länsi-Kurdistanissa, joka käsittää Kobanin ja Afrinin [ku: Efrîn], Aleppon [ku: Heleb] pohjois-osissa ja Hassakan [ku: Hesekê] maakunnan. Suuri määrä kurdeja asuu myös muualla Syyriassa, mm. Damaskoksessa. Vaikka, kurdit ovat Syyrian suurin vähemmistö, kurdit asuvat epäyhtenäisella alueella ja niiden järjestäytyminen on menestynyt ja kehittynyt vähemmän kuin kolmessa muussa valtiossa. Useiden vuosien ajan Hafez Assadin hallitus tukahdutti kurdeja ja rakennutti arabivyöhykkeen Syyrian sekä Turkin ja Irakin kurdien väliin. Tämä arabivyöhyke ajoi monia kurdeja juuriltaan ja riisti heiltä toimeentulon. Syyrian kurdien määrästä ei ole tarkkoja virallisia tilastoja, koska Syyrian hallitus määrittelee myös kurdit Syyrian arabeiksi. Uusimpien arvioiden mukaan kurdit muodostavat 15 % Syyrian väestöstä, mikä on lähes kolme miljoonaa ihmistä. Monilta Syyrian kurdeilta on evätty kuitenkin Syyrian kansalaisuus.

Elokuussa 1962 voimaan saatetun asetuksen 93 seurauksena suoritettiin väestönlaskenta 5. lokakuuta 1962. Tuolloin viranomaiset jättivät mielivaltaisesti 120 – 150.000 kurdia rekisteröimättä Hassakan alueella. Nämä ihmiset ja heidän jälkeläisensä ovat valtiottomia Syyrian sisällä ja niiden määrä on kasvanut yli 300.000. Näiden valtiottomien kurdien tilanne on erittäin huolestuttava, koska heiltä on riistetty perusihmisoikeuksia. Osa näistä ovat ns. Ajanib eli ”ulkomaaliset”, jotka eivät saa äänestää, omistaa omaisuutta tai tehdä työtä valtiolle. Tällä ryhmällä on punainen henkilökortti. Muilla, määrältään 80.000 kurdia, jotka tunnetaan nimellä Maktoumeen tai kätketyt ei ole mitään oikeuksia. Käytännössä heillä ei siis ole mitään kansalaisoikeuksia.

Salainen päätöslauselma vuodelta 1981 kieltää kansalaisuudettomilta kurdeilta työllistymisen julkishallinnossa. Vuonna 1991 yliopisto-opetuksesta vastaava opetusministeri julkisti tiedotteen nro 678, joka estää kansailaisuutta vailla olevien opiskelijoiden hyväksymistä mihinkään kouluun tai oppilaitokseen. Muut myöhemmin säädetyt asetukset epäävät omistusoikeutta kansalaisuutta vailla olevilta kurdeilta. 80.000 "maktoumeenin" asema on äärimmäisen vaikea, koska heiltä on evätty monia elämän välttämättömyyksiä eri tavoin. Kansainvälisen yhteisön kuivuuden vuoksi Syyrialle lähettämä ruoka-apu ei ole saavuttanut valtiottomia kurdeja, koska heillä ei ole kansalaisuutta ja kurdialueet eivät muutenkaan näytä hyötyneen tästä.

Tällä tavoin Syyrian hallitus on riistänyt kurdeilta heidän historiallisen kotimaansa. Vuonna 1963 luutnantti Muhammed Talab Hilal, Hassakan poliisin turvallisuuspäällikkö, julkaisi kirjan nimellä "Kansallinen, poliitinen ja sosiaalinen tutkimus Jaziran läänistä", jossa hän esitteli miten voidaan hajottaa ja syrjäyttää Syyrian kurdivähemmistö. Tämän kirjan seurauksena kurdialueiden demografia muutettiin siirtämällä kurdeja muualle ja luomalla arabikyliä niiden tilalle. Kirjassa esitetyt ideat omaksuttiin myöhemmin Ba’ath-puolueen 24. kesäkuuta 1974 annetussa päätöslauselmassa nro 521. Arabiperheitä tuotiin Alepposta ja al-Raqqasta korvaamaan alueelta väkisin muualle siirrettyjä kurditalonpoikia.

Kirja pidettiin salassa, mutta professori Ismet Cherif Vanly onnistui saamaan kopion siitä ja julkaisi sen kurdeja vastaan tarkoitetut osuudet. Kirjassa Hilal väitti, että kurdeilla ei ole historiaa, kulttuuria, kieltä tai etnistä alkuperää ja että he ovat alttiita syyllistymään väkivaltaisuuksiin kuten muutkin vuoristoihmiset. Tämä on samankaltainen tapa kuin Turkki on kieltänyt omat kurdikansalaisensa olemassaolon. Kurdikysymyksen ollessa pahanlaatuinen kasvain arabien poliittiselle yhteisölle, siitä haluttiin päästä eroon. Lisäksi, kurdikysymys oli vaarallisin uhka arabikansalle, erityisesti Jaziran alueella ja Pohjois-Irakissa. Hilal rinnasti kurdikysymyksen Israelin valtion perustamista edeltäneeseen sionistilikkeen syntyyn.
Syyriassa kurdien on pakko oppia ja puhua arabiaa ja kurdin kielen käyttö on kielletty, mutta kurdin kielen Kurmanji-murre on säilynyt perheissä ja yhteisöissä, joissa lapsille opetetaan salaa. Hallituksen vuonna 1992 hyväksymä asetus kieltää kurdinimien rekisteröintiä lapsille. Kurdikulttuurin keskukset, kirjakaupat, ja vastaava toiminta on myös kielletty. Kaikista näistä syistä johtuen, Syyrian kurdeista tiedetään varsin vähän.

Irakin Kurdistanin tapahtumilla on kuitenkin ollut positiivinen vaikutus tilanteeseen. Maaliskuussa 2004 Qamishlin jalkapallo-ottelussa puhkesi mellakoita. Sittemmin Ilmapiiri on säilynyt jännittyneenä. Mellakat käynnistyivät uudelleen vuosi myöhemmin Aleppossa järjestelmää kritisoivan kurdi-imaamin, Maashouq al-Khaznawin [ku: Şêx Murşid Maşuq Xeznewî], surman seurauksena. Muutama päivä valintansa jälkeen kesäkuussa 2005 KRG:n presidentti Massoud Barzani vaati Syyrian kurdien oikeuksien palauttamista rauhanomaisesti. Syyrian joukkojen pakkovetäytyminen Libanonista maan entisen pääministerin Rafiq Haririn murhan seurauksena helmikuussa 2005, YK:n turvallisuusneuvoston vahva kannanotto Syyrian osallisuudesta tähän, ja USA:n hyökkäys Irakiin ovat olleet vakavia haasteita Syyrian hallinnolle. Bashar Assad, joka nousi valtaan isänsä kuoltua vuonna 2000, on ilmaissut olevan valmis uudistuksiin, muttei ole esittänyt mitään aikataulua tähän. Tänä päivänä, vuoden 2010 lopussa, Syyrian kurdit osoittavat yhä enenevässä määrin kansallista tietoisuutta, osittain KRG:n kehityksestä johtuen, mutta ovat jääneet jälkeen niiden toteutuksessa Irakissa ja Turkissa asuviin veljiinsä verrattuna.

Nykytilanne

Kuten edelläkin tuli mainituksi Syyrian kurdit järjestivät laajoja mielenosoituksia maaliskuussa 2004 useissa kaupungeissa ja kylissä koko Pohjois-Syyriassa, protestina Syyrian viranomaisille. Tämä oli heidän ensimmäinen kerta pitää näin massiivisia mielenosoituksia (5). Vaikka protestit lähtivät liikkeelle vastalauseena turvallisuusjoukkojen, kilpailevan jalkapallojoukkueen kannattajien kanssa yhteenottaneita kurdijalkapallofaneja kohtaan, tekemän ammuskelun seurauksena, taustalla oli pitkään hautunut tyytymättömyys heidän yhteisön syrjintää sekä heidän poliittisten ja kulttuuristen oikeuksien tukahduttamista vastaan. Mielenosoitusten laajuudesta huolestuneet Syyrian viranomaiset reagoivat voimakeinoin tukahduttaakseen protestit. Lopuksi, kaikkiaan 36 ihmistä sai surmansa, joista suurin osa oli kurdeja, ja yli 160 ihmistä haavoittui.

Turvallisuusjoukot pidättivät yli 2.000 kurdia, joista moni armahdettiin myöhemmin, mutta osa joutui laajamittaisisten kidutuksen ja pahoinpitelyn kohteeksi.

Maaliskuun 2004 tapahtumat muodostivat merkittävän käännekohdan Syyrian kurdien ja viranomaisten välisessä suhteessa. Pitkään syrjäytetyt [kurdit] nousivat arabikansanmielisyyttä tukevaa Syyrian hallintoa vastaan. Syyrian kurdit ovat perinteisesti olleet suhteellisen hiljainen yhmä erityisesti Irakin ja Tukin kurdeihin verrattuna. Vuoden 2004 protestit, johon Syyrian kurdit viittaavat Intifadan (kansannousun) nimellä, ja Irakin Kurdistanin tilanne toivat heille itsevarmuutta vaatia oikeuksiaan ja laajempaa itsehallintoa Syyriassa. Tämä vastasynyt itsevarmuus huolestutti Syyrian johtoa, joka on muutenkin huolissaan autonomisen Kurdistaninin kehityksestä Irakissa ja kansainvälisestä eristäytymisestään.  Viranomaiset vastasivat ilmoittamalla, etteivät enää siedä kurdien kokoontumisia tai poliittista toimintaa. Kurdit kuitenkin jatkoivat puolustamistaan järjestämällä tapahtumia identiteettinsa julistamiseksi ja protestoivat hallituksen kurdivastaista politiikkaa.

Maaliskuusta 2004 lähtien Syyria on koventanut otteitaan kurdivähemmistöään kohtaan. Tämä sorto on osa Syyrian hallituksen politiikkaa tukahduttaa kansalaistensa poliittinen vastarinta, mutta se täyttää myös tiettyjä tunnusmerkkejä tukahduttaa kurdivähemmistö kuten kulttuurikokoontumisten kieltämien, koska hallitus kokee kurdi-identiteetin uhkana, samoin kuin kurdipidätysten määrä. 10. syyskuuta 2008 voimaan tullut, presidentin vahvistama, artikla 49 sääntelee tiukasti tietyillä raja-alueilla käytävää kiinteistökauppaa. Se koskettaa pääosin vain kurdeja ja se pidetään heitä kohtaan tarkoitetuksi. Asetus 49 rajaa lisäksi maankäyttöä kurdialueilla terrorismin valvonnan nimissä siten, että rakentamista varten tulisi hakea erillinen lupa, mutta lain voimaantulosta lähtien, toisin kuin muille, kurdeille ei ole myönnetty lupaa rakentaa.Tämän tahallisen politiikan tarkoituksena on ajaa kurdeja pois kotiseudultaan, tuhoamalla heidän rakennusteollisuus ja pakottamalla heitä muuttamaan kaupunkeihin tekemään työtä pysyäkseen hengissä. Lisäksi maatalouselinkeino, joka on toinen keskeinen perheiden tulonlähde, on uhattuna kuivuudesta ja Turkin asettamista veden rajoituksista johtuen. Nämä perheet eivät saa tukea valtiolta ja tuhannet perheet ovat joutuneet lähtemään alueelta.

Syyrian hallitus on pyrkinyt kieltämään mielenosoituksia, jotka ajavat kurdivähemmistön oikeuksia, sekä kulttuuritapahtumia ja muistotilaisuuksia, voimistamaan pidätettyjen huonoa kohtelua ja jatkamaan puutteellisia oikeudenkäyntejä. Vuodesta 2005 tähän asti Syyrian turvallisuusjoukot ovat tukahduttaneet väkivaltaisesti ainakin 14 kurdiryhmien järjestämää rauhanomaista, poliittista ja kulttuurista mielenosoitusta. Ainakin kahdessa tapauksessa turvallisuuspalvelu tulitti väkijoukkoja aiheuttaen kuolemia, mutta niistä ei ole määrätty mitään tutkintaa. Turvallisuuspalvelu tutki jopa tapausta, jossa ryhmä lukiolaisia piti viiden minuutin kokousta 12. maaliskuuta 2008 juhlistamaan12. maaliskuuta 2004 Qamishlin jalkapallostadion tapahtumaa, joka käynnisti vuoden 2004 protestit.

Turvallisuusjoukot eivät ole ainoastaan estäneet poliittisia kokouksia, vaan myös kulttuurisia ja sosiaalisia kokoontumisia. Viranomaiset ampuivat perinteistä Newroz-juhlaa (kurdien uusivuosi) juhlistavia kurdeja maaliskuussa 2008 ja 2010. Mutta se voisi yhtä hyvin olla ihmisoikeuspäivän juhlinta, tai mielenosoitus naapurimaiden kurdien huonon kohtalon protestoimiseksi. Kurdivarusmiehiä kuolee hämärissä olosuhteissa; yksitoista kuoli vuonna 2010.

Syyrian turvallisuuspalvelu on pidättänyt useita johtavia poliittisia kurdiaktivisteja. Vaikka osa pidettiin säilössä vain muutaman tunnin, toisille luettiin syytteet, usein sotilastuomioistuimessa, joka on tuominnut heidät venkeusrangaistuksiin. ”Kurdien poliittisten johtajien pidättämisestä pitäydyttiin. Mutta vuodesta 2004 tätä rajoitusta ei enää ole.”, sanoi eräs kurdiaktivisti Human Rights Watchille (HRW). HRW on dokumentoinut  vähintään 15 poliittisesti näkyvän kurdijohtajan pidätyksen ja oikeudenkäynnin vuoden 2005 jälkeen. Tähän kuuluvat poliittisten kurdipuolueiden edustajia, mukaan lukien tusina demokraattinen liitto –puolueen (PYD, Hezb al-Ittihad al-Dimocrati), joka on tiivisti sidoksissa Turkissa toimivaan Kurdistanin työväenpuolueeseen (PKK), jäseniä.

Syyrian turvallisuusjoukot ovat vanginneet aktivisteja ilman pidätysmääräystä maan poikkeustilan nojalla, joka on ollut voimassa vuodesta 1963 lähtien. Kaikki 30 HRW:n haastattelema entistä vankia ovat sanoneet, että turvallisuusjoukot ottivat heidät eristettyyn säilöön kuulusteltavaksi. Vasta, kun heidät siirrettiin tavanomaisiin vankiloihin – usemmiten vasta useiden kuukausien jälkeen heille suotiin mahdollisuus ilmoittaa perheilleen olinpaikastaan.

HRW:n haastattelemista entisistä vankeista 12 ilmoitti turvallisuusjoukkojen kiduttaneen heitä, ja vaikka osa heistä oli tehnyt virallisen valituksen asiasta, viranomaiset eivät aloittaneet kanteiden tutkintaa. Heidän mukaan yleisin kidutusmenetelmä on lyödä ja potkia kaikkia ruumiin osia, etenkin jalanpohjia (falqa). Muita, pidätettyjen kuvaamia menetelmiä olivat mm. univajeessa tai pitkiä aikoja seisoma-asennossa pitäminen. HRW:n tietojen mukaan Syyrian hallitus ei ole tutkinut mitään näistä kidutussyytöksistä. Fyysisen kidutuksen lisäksi, 18 kurdiaktivistia ilmoitti HRW:lle turvallisuuspalvelun loukanneen tai kohdellen heitä halventavalla tavalla, ja 14 valitti kauhistuttavista vankilaoloista.

Useimmat pidätetyistä asetettiin syytteeseen sotilastuomioistoimessa. Tämä on sallittu käytäntö poikkeustilan aikana. Oikeusviranomaisilla on käytössään useita rikosoikeudellisia säännöksiä, jotka mahdollistavat myös rauhanomaisen toiminnan kuten osallistumisen sanan- ja yhdistymisvapauden puolesta, rangaistamisen. Tähän kuuluvat (i) säännökset, jotka kriminalisoivat toiminnan, joka  ”yllyttää lahkolliseen, rodulliseen tai uskonnolliseen riitaan” (Syyrian rikoslain artikla 307), (II) säännökset, jotka kriminalisoivat ”kaikki toimet, puheet ja kirjoitukset”, jotka voidaan tulkita pyrkivän ”jakaa Syyriaa tai liittämään sen osia toiseen maahaan” (artikla 267), ja (iii) määräykset, jotka määrittelevät ”kaikki yli 7 henkilöä käsittävät kokoontumiset, joiden tarkoituksena on osoittaa mieltä viranomaisten päätöksiä tai toimintaa vastaan” mellakaksi, josta voidaan langettaa yhdestä kahteentoista kuukautta vankeutta (artikla 336).

Syyrian viranomaisilla on myös oikeudellinen valttikortti. Syyrian rikoslaki kriminalisoi liittymisen ”mihinkään kansainvälisiä tunnusmerkkejä omaavaan poliittiseen tai sosiaaliseen järjestöön ilman hallituksen lupaa”. (rikoslain artikla 288). Tähän faktaan perustuen Syyriassa ei ole yhtään legitiimiä poliittista kurdipuoluetta. Ihmisoikeusaktivistit mukaan lukien maassa on tuhat mielivaltaisesti pidätettyä poliittista vankia, jotka ovat kidutuksen, epäinhmillisen ja alentavan kohtelun sekä epäreilun oikeudenkäynnin kohteena, osittain tämän johdosta. Tähän kuuluvat poliittisten puolueiden johtajia sekä miehiä ja naisia kuten Nazlia Katchel ja Tahsein Mamo [ku: Tehsîn Memo], jotka kolme vuotta sitten katosivat jäljettömiin pidätyksensä jälkeen. Jotkut miehet ja naiset on tuomittu useita vuosia kestäviin vankeusrangaistuksiin. Kurdiaktivistien häirintä jatkuu myös heidän vapautuksen jälkeen.

Koska Syyriassa ei ole poliittisia puolueita koskevaa lainsäädäntöä, mitään puolueista, varsinkaan kurdipuolueista, ei ole rekisteröity. Näin ollen, kaikki kurdipuolueisiin kuuluvat voidaan pidättää tai tuomita milloin tahansa. Syyrian kurdien vasemmistopuolue antoi tästä seuraavan julkilausuman, kun turvallisuuspalvelu pidätti puolueen pääsihteerin, Muhammad Musan:

”Jokainen on tietoinen siitä, ettei Syyriassa ole puoluelakia ja tästä johtuen kaikki puolueet, vallasta legitimiteetinsa saava Ba’ath-puolue mukaan lukien, ovat luvattomia. Tämä pitää Damokleen miekkaa poliittisten puolueiden niskan päällä sen nojalla, että ne ovat luvattomia salajärjestöjä." (6)

Syyrian hallitus on tehostanut tehoiskuja syyttämällä kurdiaktivisteja siitä, että he ”pyrkivät jakamaan Syyrian”. Tämä yksinään ei riitä perusteeksi rajoittaa yhdistymis- ja ilmaisuvapautta, mukaan lukien rauhanomaista kampanjointia autonomian tai jopa irtautumisen puolesta. Joka tapauksessa, kaikki HRW:n haastattelemat poliittiset kurdiaktivistit ovat todenneet, ettei heidän puolueensa ajaa Syyrian jakamista, vaan pikemminkin hakevat asemansa tunnustamista Syyrian toisena etnisenä ryhmänä ja ajavat demokraattisia uudistuksia, jotka sallisivat kurdien osallistumisen maan hallintoon.

Päätelmät

Kuusi vuotta vuoden 2004 mellakoiden jälkeen, Syyrian pitää kiinnittää huomiota kurdiväestöä koskeviin epäkohtiin, niiden tukahduttamisen sijaan. Demokratiaan ja ihmisoikeuksiin liittyvät uudistukset kurdien ja muiden olojen yhtäläinen parantaminen voivat lievittää jännitteitä kurdien ja Syyrian valtion välillä.

Vaadimme Syyrian viranomaisia lopettamaan mielivaltaiset pidätykset ja vapauttamaan kaikki  ilmaisu- ja yhdistymisvapausoikeuden käytön johdosta pidätetyt, kumoamaan rauhanomaisia poliittisia mielenosoituksia kieltävät rikoslain säännökset, säätämään poliittisten puolueiden lain ja kumoamaan poikkeustilan. Syyrian hallituksen tulee myös tunnustaa kurdivähemmistön oikeudet harrastaa kulttuuriaan, käyttää omaa kieltään, ja osallistua poliittikkaan ja kulttuurielämään yhteiskunnassa. Näiden päämäärien saavuttamiseksi hallituksen tulee perustaa komissio, joka voisi tutkia Syyrian kurdivähemmistön valituksia, julkaista sen tulokset ja antaa omat suositukset.

Kansainvälinen yhteisö voi toimia rakentavasti kurdien oikeuksien edistämiseksi Syyriassa. Tähän asti Syyrian tukahduttamistoimet kurdiaktivisteja vastaan ovat yleensä jääneet huomioitta kansainvälisesti. Kansainvälisten päättäjien kiinnostuksen puutteella on monia seurauksia kuten kurdialueiden syrjäytyminen, Syyrian viranomisten kurdeille asettamat rajoitukset, ja kansainvälisen yhteisön keskittyminen Syyrian rooliin aluepoliitikassa. Syyrian kurdien kohtelun huomioitta jättäminen ei poista ongelmaa. Kansainvälisen yhteisön, erityisesti USA:n ja EU:n, jotka molemmat käyvät parhaillaan neuvotteluja Syyrian hallituksen kanssa, tulee tuoda esille ihmisoikeuskysymykset, kurdien kohtelu mukaan lukien, Syyrian kanssa käytävissä keskusteluissa.

Lopuksi vetoamme Syyrian hallitukseen toimimaan perusteellisesti kurdiväestön tilanteen parantamiseksi.  Yksi perusaskelista on kirjoittaa uudelleen Syyrian perustuslaki tunnustamaan Syyrian kaikkien kansojen, kurdit eli maan toiseksi suurin kansa mukaan lukien, olemassaolon.
Muut välttämättömät toimenpiteet ovat:

1) Hallintojärjestelmän uudistaminen Syyrian arabitasavallasta Syyrian demokraattiseksi tasavallaksi.

2) Perustuslain uudistaminen kattamaan demokraattiset normit ja tunnustamaan kaikkien kansojen, kurdit ja muut vähemmistöt kuten assyrialaiset ja armenialaiset mukaan lukien, ja rajoittamaan sotilaiden vastuuksi yleisen turvallisuuden suojelun, politiikan sijaan.

3) Uuden lain säätäminen demokraatian perustaksi monipuoluejärjestelmän mahdollistamiseksi

4) Kaikki kansat, etniset ryhmät ja uskonnot edustavan parlamentin muodostaminen

5) Poikkeustilan, joka on ollut voimassa Ba’ath-puolueen 8.3.1963 vallankaappauksesta lähtien, kumoaminen, ja uusien lakien säätääminen standarien ja nykyaikaisen perustuslain mukaisesti.

6) Tiedotusvälineitä koskevan lainsäädännön kehittäminen takamaan ilmaisu- ja lehdistönvapauden.

7) Naisten, valtioon ja yhteiskuntaan osallistumista säätävien lakien käsittelyn nopeuttaminen, ja yksilön oikeuksia säätelevien lakien muuttaminen huomioimaan naisten oikeuksia syyjintää ja eriarvoisuutta vastaan.

8) Kansalaisuudettomien lasten ja perheiden syrjäyttämisen lopettaminen myöntämällä heille kansalaisuus ensitilassa

9) Asetuksen 49 kumoaminen

Pidämme erittäin tärkeänä, että Syyrian hallitus ratkaisee kurdikysymyksen poliittisin ja demokraattisin keinoin. Se tarkoittaa kurdien kansallisen olemassaolon tunnustamista Syyrian perustuslaissa, ja meidän mielestä heidän itsemäärämisoikeutta.

Lähi-idän kansannousujen aikana, on tärkeämpää kuin koskaan, että Syyrian hallitus kuuntelee kurdien ja muiden kansalaistensa ääniä.

Loppuviitteet

1) Lisätietoja Syyrian kurdeista:

• Kerim Yildiz, The Kurds in Syria: The Forgotten People (London and Ann Arbor, MI: Pluto, 2005);
• Amnesty International, Amnesty International Report: Kurds in the Syrian Arab Republic One Year after the March 2004 Events, 2005;
• Ismet Cherif Vanly, “The Oppression of the Kurdish People in Syria” teoksessa Mohammed M. A. Ahmed ja Michael M. Gunter, eds., ”Kurdish Exodus: From Internal Displacement to Diaspora“ (Sharon, Mass.: Ahmed Foundation for Kurdish Studies, 2002), s. 49-61;
• Robert Lowe, “Kurdish Nationalism in Syria” teoksessa Mohammed M. A. Ahmed and Michael Gunter, eds.,” Evolution of Kurdish Nationalism” (Costa Mesa, CA: Mazda Press, 2007), s. 287-308.

2) Osa seuraavista tiedoista perustuu lähteeseen Bashdar Ismaeel, “Kurdish Expectations Will Test Assad,” Daily Star (Beirut), July 11, 2005.

3) Seuraavat tiedot on Hilalin kirjasta, joka on lainattu Vanlyn kirjasta ”Oppression of the Kurdish People in Syria”, s. 55-56

4) Lainattu lähteestä “Politics & Policies: Pressure for Change Mounts in Syria”, United Press International, 3, lokakuuta  2005.

5) Alla oleva tieto on poimittu Human Rights Watchin teoksesta “Group Denial: Repression of Kurdish Political and Cultural Rights in Syria” (New York: Human Rights Watch, 2009). Katso myös U.S. State Department of State, Bureau of Democracy, Human Rights, and Labor, “2009 Human Rights Report: Syria”, 2009 Country Reports on Human Rights Practices, 11. maaliskuuta 2010.

6) Syyrian kurdien vasemmistopuolue, julkilausuma 27. heinäkuuta 2008, kuten mainittu Human Rights Watchin raportissa “Group Denial: Repression of Kurdish Political and Cultural Rights in Syria”, s. 5.

Tämän artikkelin ovat kirjoittaneet Karianne Westerheim ja Michael Gunter, Tukholmassa 12. helmikuuta 2011 pidettyä CHAK:in kansainvälistä konferenssia varten. Karianne Westerheim on EUTCC:n puheenjohtjana ja toimii apulaisprofessorina Norjan Bergenin yliopistossa. Michael Gunter on EUTCC:n pääsihteeri ja toimii professorina Yhdysvaltain Tennessee Tech yliopistossa.

Artikelin on suomentanut Welat Nehrî. Kurdistan.fi julkaisee artikkelin kirjoittajien luvalla.

Kuvat:

1) Syyrian kartta

2) Syyrian kurdialueet

3) Kurdi-imaami Maashouq al-Khaznawi [ku: Şêx Murşid Maşuq Xeznewî] osallistumassa Newroz-juhlan viettoon maaliskuussa 2005.

4) Kurdien mielenosoitus Qamishlissa 21.5.2005 (rojava.net)

5) Laajat mielenosoitukset ja kansannousut Lähi-idässä ovat johtaneet vallanvaihtoon Tunisia ja Egyptissä alkuvuonna 2011. Mielenosoitusten aallot jatkuvat myös muualla Lähi-idässä, myös Syyriassa.

Lisää aiheesta:

• Egyptin mielenosoitukset muuttavat Lähi-itää (12.2.2011)
• HRW vaati Sarkozya ottamaan Syyrian ihmisoikeuskysymykset esillle (3.9.2008)
• Nuoret miehet joutuivat pakenemaan Syyriasta koska halusivat muutosta (19.3.2008)
• Human Rights Watch World Report 2011
• The Kurds in Syria: Fueling Separatist Movements in th e Region?
• MELLA, DR. JAWAD: Western Kurdistan which is occupied by Syria
• MELLA, DR. JAWAD: The Colonial Policy of the Syrian Baath Party in Western Kurdistan

Muualla verkossa:

• The Stockholm International Conference: The Kurds situation in western Kurdistan (Syria)
• EUTCC EU Turkey Civic Commission
• Wikipedia: Kurds in Syria
  
• HRW: Group Denial: Repression of Kurdish Political and Cultural Rights in Syria (26.11.2009)
• HRW: Syria
• Amnesty International: Syria
• Suomalainen: Kurds in Syria, The: The Forgotten People, Kerim Yildiz, Pluto Press, 2005
• Amnesty: Syria: Kurds in the Syrian Arab Republic one year after the March 2004 events (10.3.2005)
• Youtube video: Newrozin vietto, Amudê 2009
• Syrian Human Rights Committee (SHRC)
• Support Kurds in Syria
• Kurdish Yekiti party in Syria
• Google: Latest news about Kurds in Syria