Irakin kurdien itsehallinto perustuu amerikkalaisten tukeen ensimmäisestä Persianlahden sodasta lähtien. Naapurimaiden kurdit seuraavat autonomian kehitystä. Iranin suurin kurdipuolue KDP-I toivottaa amerikkalaiset joukot tervetulleiksi myös omaan maahansa. Iran on otsikoissa presidentti George W. Bushin ja presidenttiehdokkaiden esittäessä näkemyksiään siitä, pitäisikö Yhdysvaltojen tuhota Iranin mahdolliset ydinaselaitokset. Millaista Iranin arki on suljettujen rajojen takana? Koko alue on muutosten kourissa Irakin ja Afganistanin sotien takia. Iranista saadaan tietoa pääasiassa välikäsien kautta. Yksi tapa selvittää asiaa on kysyä sitä iranilaisilta pakolaisilta. Naapurimaassa Irakissa toimivassa Iranin Kurdistanin Demokraattisessa Puolueessa (KDP-I) ollaan ajan tasalla kotimaan tapahtumista.

Hama Nazif Qaderi, KDP-I:n johtokunnan jäsen

KDP-I on vanhin Iranin kurdipuolueista. Se perustettiin 1945. Seuraavana vuonna Iranissa perustettiin ainoa koskaan ollut kurdivaltio Mahabadin tasavalta. Sen olemassaolo kesti vain vajaan vuoden.

KDP-I:n ensimmäinen pääsihteeri Qazi Mohammed oli Mahabadin tasavallan johtaja. Hänet hirtettiin maaliskuussa 1947 sen jälkeen, kun Iran oli ottanut Mahabadin alueen hallintaansa.

Sen jälkeen KDP-I:n taistelu on jatkunut yli kuusikymmentä vuotta, toistaiseksi laihoin tuloksin. Qazi Mohammedin lisäksi kaksi muuta puoleen johtajaa, Abdulrahman Ghasemlou ja Sadegh Sharafkandi, on murhattu.

Taistelua on käyty vuosikymmenten ajan aseellisesti. Kuten naapurimaidenkin kurdipuolueilla, myös KDP-I:llä on omat taistelijansa eli peshmergansa. He käyttävät sissisodankäynnin menetelmiä iskuissa Iranin armeijaa vastaan.

Peshmergoilla on leiri Pohjois-Irakissa, siellä asuu myös heidän perheitään. Iranin ja Irakin peshmergat ovat Mahabadin tasavallan ajoista lähtien olleet maanpaossa naapurimaissa. Koska maiden välit ovat yleensä olleet huonot, niiden hallitukset ovat hyväksyneet vastapuolen kurdisissien toiminnan omalla alueellaan, vaikka ne ovat tukahduttaneet oman kurdiväestönsä oikeuksia.

Kun vierailen peshmergojen leirissä Pohjois-Irakin maaseudulla, saan paljon tietoja KDP-I:n toiminnasta. En kuitenkaan saa vastausta kysymykseen heidän Irakissa olevien taistelijoidensa määrästä.

Kontrolli estää muutokset

Puolueen Erbilin osaston johtaja Rostam Jahangiry kertoo jokapäiväisen elämän olevan vaikeaa Iranissa. Vaikka maa saa öljynviennistä paljon tuloja, suuri osa niistä kuluu shiialaisten toiminnan tukemiseen ulkomailla sen sijaan, että raha käytettäisiin iranilaisten olojen kohentamiseen.

– Iranissa on paljon rikollisuutta. Joka perheestä vähintään yksi ihminen on vankilassa rikosten takia. Huumausaineista riippuvaisia ihmisiä on paljon. Onhan Iran afganistanilaisen heroiinin salakuljetusreitin varrella, osa huumausaineesta päätyy sikäläiseen kulutukseen, kertoo Jahangiry.

Väitteet ovat rajuja, mutta ainakin huumausaineiden käytön yleisyys Iranissa on asia, josta olen kuullut monessa muussakin yhteydessä. Haastattelen Jahangirya Erbilissä, joka on Irakin autonomisen kurdialueen pääkaupunki.

– Iran on monikulttuurinen maa, jossa asuu kuusi kansaa, kertoo KDP-I:n johtokunnan jäsen Hama Nazif Qaderi puolueen peshmergojen leirissä Irakissa. Siksi liittovaltio sopisi hänen mielestään Iranin hallintomalliksi.

Persialaisten eli farsien lisäksi Iranissa asuu kurdeja, azereita, arabeja, balucheja ja turkmeeneja. Kurdeja Iranin 70 miljoonasta asukkaasta on noin kymmenen miljoonaa.

Hama Nazif Qaderi uskoo islamilaisen hallinnon kaatuvan pian Iranissa. Iranilaiset eivät enää vuosikausiin ole hyväksyneet sitä, vaikka he vuonna 1979 riemuitsivat shaahin vallan päättymisestä. Qaderi näkee kolme syytä islamistihallituksen pysymiselle vallassa:

– Oppositio on hajanainen eikä tee yhteistyötä keskenään. Toiseksi, järjestelmä ja valvonta on todella tiukka. Mielenosoitusten järjestäminen on mahdotonta, sillä valtio kontrolloi kaikkea, puheluiden lisäksi myös sähköpostia, hän selittää.

Kolmas syy on ulkomaisen painostuksen puute. Vaikka Irania kritisoidaan tiedotusvälineissä, YK:n turvallisuusneuvosto ei ole määrännyt Iraniin kohdistuvia pakotteita. Qaderi toivoo, että ulkomaiset järjestöt seuraisivat tarkemmin Iranin tapahtumia.
– Toivomme Iranin muutoksen tapahtuvan rauhanomaisesti, mutta jos siihen ei anneta mahdollisuuksia, taistelu on ainoa keinomme, sanoo Rostam Jahangiry.
Hän muistuttaa, ettei historiasta löydy juurikaan esimerkkejä diktatuurihallituksen saamisesta pois vallasta rauhanomaisin keinoin.

Iranissa  teloitetaan lapsia

Iranista ulkomaailmaan kantautuvat uutiset kertovat ihmisoikeuksien polkemisesta ja diktatuurimaisesta hallinnosta. Kuolemantuomioita pannaan koko ajan täytäntöön, ne toteutetaan nykyäänkin hirttämällä.

Viime aikoina huomiota ulkomailla on saanut erityisesti se, että Iranissa on teloitettu nuoria, jotka ovat olleet rikoksen tehdessään alaikäisiä, mikäli ikäraja määritellään kansainvälisten sopimusten mukaan. Iranin rikoslain mukaan neljätoista vuotta täyttäneet pojat ja kahdeksan ja puoli vuotta vanhat tytöt ovat teoistaan samanlaisessa vastuussa kuin aikuiset. Amnesty Internationalin mukaan Iranissa teloitettiin viime vuonna ainakin 335 ihmistä, joista seitsemän oli lapsia.
Myös Suomi kritisoi asiaa. Ulkoministeri Alexander Stubb kutsui Iranin Suomen-suurlähettilään Reza Nazaraharin 24. kesäkuuta kuultavaksi Iranissa toteutetun alaikäisen kuolemantuomion johdosta. Iranissa pantiin 10. kesäkuuta täytäntöön alaikäisenä tehdystä rikoksesta annettu kuolemantuomio.

Teloitus uhkaa myös kolmea muuta henkilöä, jotka ovat saaneet kuolemantuomion alaikäisenä tehdystä rikoksesta. Stubb vetosi Iraniin, ettei teloituksia toteutettaisi.
Kahden kurditoimittajan, Adnan Hassanpourin ja Hiwa Poutimarin, kuolemantuomiot ovat saaneet paljon julkisuutta ulkomailla, eikä niitä ole kansainvälisen arvosteluryöpyn keskellä toteutettu. Toimittajia pidetään eristysselleissä.

– Vain heidän äitinsä saavat joskus käydä heidän luonaan, ja sekin sallitaan vain harvoin, kertoo Rostam Jahangiry.

Vientituotteena shiiajärjestelmä

Jahangiry ja Qaderi eivät suostu sanomaan edes pientä myönteistä asiaa Iranin hallituksesta. Iranin tärkein vientituote on islamilainen vallankumous. Heidän mielestään Iranin osallistuminen lähialueen selkkauksiin ja tuki Libanonin Hizbullahille, Irakin shiiojen Mahdin armeijalle ja palestiinalaisten Hamasille ja Jihadille pahentaa alueen kaaosta. Ja Iran yrittää levittää vaikutusvaltaansa myös Saudi-Arabiaan.

Qaderi toivookin Yhdysvaltojen hyökkäävän Iraniin niin pian kuin mahdollista.

– Irakin kurdit saivat vapauden amerikkalaisten joukkojen saapumisen myötä, me odotamme samaa, hän sanoo.

Tosin Yhdysvaltojen sotatoimien ongelmien takia sota on hyödyttänyt kurdien lisäksi ennen kaikkea Irania ja lisännyt sen vaikutusvaltaa Irakissa.
Suurin osa Irakin asukkaista on shiioja, mikä on Iranin valtionuskonto. Saddamin vallan romahtaminen Etelä-Irakin shiia-alueilla muodosti valtatyhjiön, jota ei täyttänyt Yhdysvallat vaan Iranin tukemat paikalliset shiiajohtajat, kuten puolisotilaallisen Mahdin armeijan komentaja Moqtada al-Sadr.

ERBIL (Hewlêr), IRAK
KRISTIINA KOIVUNEN, teksti ja kuvat
Artikkeli on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä  27.6.2008.